Käväisin tuossa viime viikolla gastroskopiassa tämän kuristavan tunteen vuoksi. Aivan hirveä kokemus eikä tokikaan edes löytynyt mitään mikä selittäisi oloa. Onneksi se oli vapaapäivä, kurkkuun ja mahaan sattui vielä seuraavanakin päivänä aika ikävästi. Toivottavasti se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta tuota lajia, kyllä meinasi niin paniikki iskeä kun piti olla paikallaan ja tuntui samaan aikaan siltä että tukehtuu ja oksentaa ja pakko nielaista, kuola valui hallitsemattomasti ja kaikkea muuta kivaa. Ainoa poikkeavuus mitä löytyi oli normaalia löysempi se vatsanportti vai mikä lie, mutta sen pitäisi aiheuttaa lähinnä refluksia ja närästystä eikä tämä olo ole parantunut somacilla yhtään vaikka sitäkin on kokeiltu. Pitää soitella koepalojen tuloksista joskus kuukauden päästä ja seuraavaksi arvotaan olisiko vika kuitenkin joku neurologinen juttu kaularangassa. Itsellä on aina vaan enemmän sellainen olo että vika on korvien välissä kun ei löydy mitään mutta hyvä mieli siitä että tämä on otettu tosissaan siitä huolimatta. Ja edelleen pelottaa sekin että jos löytyy jotain. Iltaisin on monesti aivan hirveä oksettava olo niin ettei tee mieli syödä mitään. Mahatautiakin on toki nyt viikkotolkulla ollut liikenteessä, lapset on oksennelleet mutta itse en ainakaan vielä.

IMG_2493.jpg

Samalle päivälle tähystyksen kanssa sain sovittua viimeisen näytön täydennyksen, ja vaikka olin siitäkin vähän paniikissa kun niin kriittisesti ja about suurennuslasilla ammatti-ihmiset syynäsivät kaikkea, päätyivät onneksi lopputulokseen että ok, läpi meni! Saa nähdä koska paperit lopulta tulevat kun ne lähtevät johonkin lautakuntaan hyväksyttäväksi, mutta kyllä valmistumisen kunniaksi meinaan vähän juhlia. Eli ainakin käydä ulkona syömässä ja lasillisella, kun juhlimisesta en muuten niin perusta. Mutta olen ylpeä itsestäni että lopulta mulla on virallinen ammattinimike ja sain sen vähän vasemmalla kädellä alle vuodessa hankittua, saa nähdä tuoko se yhtään uskottavuutta tai työmahdollisuuksia mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole.

IMG_2562.jpg

Juhlista ylipäätään keskusteltiin miehen kanssa eilen kun mua alkoi ahdistaa sen naimisiinmenopuheet juuri siksi etten ole juhlaihminen, oikein worst case scenario kun järjestäisi kalliit juhlat joihin ei vaikka tulisikaan ketään tai joku pilaisi ne. En siis todella ota riskiä että siellä joku konttaa ja oksentaa, tappelee tai toisaalta pahoittaa mielensä siitä että ylipäätään on alkoholia tarjolla, pitää nolon puheen tai joutuu vasten tahtoaan osallistumaan johonkin teennäiseen leikkiin...joo, pessimisti ei pety mutta ei kiitos minkäänlaisia sukujuhlia mulle. Toisten juhlista voi sentään aina poistua kun on korrektin aikaa istunut nättinä mekko päällä kahvittelemassa, mutta omien järjestäminen ei sitten yhtään nappaa. Onneksi ei ole sellaista pakkoa vaan voi skipata ja olla vaikka yksin tai kaksin tai hyvin pienellä porukalla jos on aihetta juhlaan.