Luinpa juuri Ylen sivuilta artikkelin siitä, kuinka viisihenkinen perhe asuu 60 neliön asunnossa. Mutta samassa jutussa kerrottiin myös, että Suomessa keskimäärin jokaisella ihmisellä on 40m2 tilaa asua. Melko paradoksaalinen juttu, mutta tilastoa kaiketi vääristää ties missä huviloissa ja kartanoissa yksin tai kaksin asuvat ihmiset. Sama ilmiö kuin ihmisten keskipalkkatilastoissa, sitä kuvittelee olevansa jotenkin niin perus keskiluokkainen vaikka edes kahden ihmisen tulot ei yhteenlaskettuna yllä siihen suomalaisen palkkakeskiarvoon :D Mutta kokemukseni perusteella uskallan väittää että kokemus elintasosta on maalla ihan erilainen kuin kaupungissa olisi samassa tuloluokassa.

IMG_0238.jpg

Toki elämä on valintoja. Itse olen muutamaa opiskelu- ja kotiäitivaiheen vuotta lukuunottamatta asunut omakotitalossa eikä mua helposti cityihmiseksi saisi, varsinkaan sen kustannuksella että neliöt pienenisi puoleen. En tosin usko että osaisin asua myöskään niin tilavasti että olisi tuo 40m2 per henkilö eli 200m2, nytkin taidetaan jäädä alle puoleen kun yläkerrassa on niin paljon matalaa tilaa jota ei lasketa asuinneliöiksi. Meidän talon hinnalla saisi ehkä kaksion ison kaupungin lähiöstä, en vaihtaisi...ja kun noita sopivan kokoisten talojen hintoja katselee lähempänä kaupunkeja niin en kyllä ottaisi 200-300t lainaa sellaiseen, ei tarvii olla kun yksi piilevä rakennusvirhe ja talon arvo on kadonnut kuin savuna ilmaan vaikka velkaa olis niin paljon ettei sitä saa ikinä maksettua. Ehkä eniten ihmetyttää se, miten kaupungeissa postimerkin kokoiset tontitkin maksaa enemmän kuin meidän talo tontteineen :D Ja kuitenkin kaupungin ruuhkissa lyhytkin työmatka kestää helposti saman verran kuin itsellä 50km ilman sitä ruuhkaa. Kaupungissa ei toki välttämättä tarvii autoa, joita meillä on oltava kaksi että pääsee liikkumaan. Lapsia kyllä välillä ärsyttää kun ei asuta isossa kaupungissa missä olisi kaikkea kivaa ilman että tarvii lähteä kauas, mutta elämä nyt aina ei ole kivaa vaan sitä tylsää ja tavallista - ja toisaalta turvallisempaa kun alue ei ole kovin iso mistä niitä etsiä jos vaikka eivät vastaa puhelimeen.

IMG_0237.jpg

Jalkapallokauden alku on varma kesän merkki. Harrastajia onkin perheessä yllättäen kolme, kun pallokoulu on sopivasti samaan aikaan kuin toisen pojan harjoitukset. Neiti ei vielä ensimmäisellä kertaa oikein tajunnut mistään mitään, kuten kuunnella ohjeita kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, mutta kivaa kuulemma oli niin harrastakoon sitten. Jalkapallo on siitä hyvä harrastus ettei se sido vanhempaa paljon muuta kuin kuskaamaan kentän reunalle pari kertaa viikossa (isomman pojan, pienemmillä vain kerta viikkoon) ja ehkä kesän lopussa turnaukseen johonkin vähän kauemmas. Jalkapalloilu ei myöskään ole kallis harrastus, kun ei onneksi asuta siellä isossa kaupungissa (missä harkat on 3xvko talvellakin ja hampaat irvessä taistellaan voitosta joka viikko muita joukkueita vastaan...) niin kausimaksu on ollut kohtuullinen, muutaman kympin per lapsi. Jalkapallokengistä ollaan nyt isompien kanssa vähän käyty vääntöä kun toki haluaisivat kalleimmat ja hienoimmat mitä kaupasta löytyy ja oma kipurajani menee 20-30e välillä, harvoin ne kuitenkaan yhtä kautta kauempaa mahtuu jalkaan. Ovat kyllä välillä pelanneet jollain parin euron kirpparikengilläkin eikä se pelitaitoon vaikuta. Olen tyytyväinen että lapset ylipäätään haluavat jotain harrastaa, vaikka en itse ole yhtään sen tyylinen että kannustaisin kentän reunalla huutaen. Huoltajaksi olen kyllä lähtenyt mukaan mutta ihan vain olla möllöttämään, valmentajat saa mun puolesta hoitaa sen pelaajille huutelun :P