Tämä on tarina kissasta, jonka elämä alkoi huonoista olosuhteista mutta jatkui paremmin. Tarina toisesta mahdollisuudesta, haasteista matkalla ja uskomattomasta muutoksesta. Tarina kaikille, jotka miettivät ottaisiko kissan eläinsuojeluyhdistykseltä tai vaikka tukisivat sellaisen toimintaa.WP_20160318_14_04_12_Pro%5B1%5D.jpg

Herra rescuekatti on ollut meillä reilu vuoden ja on kyllä kuin eri kissa kun meille tullessaan. Se oli asunut koko elämänsä ulkona maaseudulla, osana yli 50 kissan populaatiota jota ei ollut ruokittu tai päästetty sisälle lämpimään vaan jätetty oman onnensa nojaan. Yhdistyksen loukkuun jouduttuaan kissaherra kävi parissa välilaskupaikassa ja päätyi sitten meille. Populaatiossa eläminen on tehnyt siitä kaikkien kaverin, kovasti on tekemässä tuttavuutta joka ikisen kissan ja ihmisenkin kanssa. Tähän mennessä taitaa olla kymmenkunta yhdistyksen kissaa joille se on tarjonnut vertaistukea ja opettanut luottamusta ihmisiin, joukossa sekä ulkoa tulleita että kodinvaihtajia jotka ovat odotelleet meillä oman kotinsa löytymistä.

WP_20150204_002.jpg

Tässä noin vuoden vanha kuva siitä meille saapuneesta kissasta, jonka turkki oli karhea, viikset poikki ja joka hakeutui piiloon ihmisiltä. Parissa kuukaudessa se oppi luottamaan ihmisiin ja alkoi lopulta kehrätäkin. Nykyään on sellainen silkkiturkkinen seuraeläin ja sylilöllykkä, ettei entiseksi villikissaksi uskoisi. Kova juttelemaan ja äärimmäisen rakas meille. Mutta sitten niihin haasteisiin, ruoka on ollut yksi ongelmakohta kaiken aikaa. Kun maha oli ilmeisesti tottunut hiiriin tai mitä nyt ulkoa on löytynytkin, ei teollinen kissanruoka ole tahtonut sopia ja lähdimme kokeilemaan primacatin fiksu vaihtoa ja sen kautta lihaisia ruokavaihtoehtoja. Melkein mikä vain kyllä maistuu herralle, mutta maha on jatkuvasti kuralla.

WP_20160324_08_26_38_Pro%5B1%5D.jpg

Aina kannattaa kokeilla josko purkki aukeaisi nopeammin kun vähän puskee ja kurnuttaa! Tässä tosin kävi niin että kannesta katkesi vedin. Eniten tykkäsin kokeilussa olleista tuotteista hyytelöannospusseista, kun niitä ei jäänyt pussin pohjalle eikä purkin reunoille. Harmi vaan että kaupasta ei niitä löytynyt, vaan pelkästään sitä toista mallia josta saa puolet veitsellä kaivaa pussista ja sittenkin jää osa hukkaan. Annospusseista tosin tulee roskaa siinä missä peltipurkit saa kierrätettyä, kaksipiippuinen juttu. Tuntuu että nämä ei aiheuttaneet kissalle ainakaan yhtä pahaa ripulia siinä missä halvemmat kitetatit ja friskiesit ynnä muut saa herran juoksemaan vessaan suunnilleen suoraan ruokakupilta. Kuivaruokana on tarjolla 50/50 sekoituksena primacatin nappulaa ja smillan urinarya, ihan varmuuden vuoksi. Märkäruokapainotteisesti eletään, koska virtsatiekiteitä ja luultavasti niistä johtuvia hutipissoja on ollut, nyt kyllä ei onneksi hetkeen aikaan.

WP_20160324_08_30_13_Pro%5B1%5D.jpg

Raakaruokaa syö mielellään ja se on mahallekin hyvä, mutta siitä tuskin pelkästään saa kaikkia tarvittavia vitamiineja ja rasvoja. Ruohoakin on hyvä olla aina kasvamassa nyt kun ei vielä pääse ulos sitä järsimään.

WP_20150701_13_42_11_Pro%5B1%5D.jpg

Ulkoilun opettelu oli oma haasteensa myös. Entisenä ulkokissana herralla oli kova hinku päästä kaikkiin piiloihin, talon alle, rappujen alle ja varaston alle jne. mutta tottui se muutaman kerran harjoittelun jälkeen valjaisiin eikä enää yrittänyt ryntäillä hullun lailla karkuun pihalle päästyään. Valjaat olikin päällä lopulta koko kesän ja pitkälle syksyyn kun kissa oli aina ovella odottamassa josko pääsisi mukaan kun joku meni ulos. Toinen kissa onkin sellainen houdini että sille on turha valjaita laittaa mutta pysyy onneksi hyvinkin takapihalla kun vaan on seurana ja vahtii.

WP_20150814_12_39_42_Pro.jpg

Kas näin. Tulis jo kesä...