IMG_0204.jpg

Kuten vaikka siihen että aina on joku remppa kesken tai aloittamista vailla, kaaos siellä ja täällä. Eniten olen kyllä yllättynyt siitä, että mieskin tottuu mitä ihmeellisimpiin juttuihin niin että niistä tulee ihan normaaleja asioita joiden kanssa voi elää. Kyllä se muutaman päivän jaksoi keuhkota kissanhiekkalaatikosta makkarissa niin että se piti kantaa yöksi pois, mutta kun sängyn alla majaileva arka kissa päivä toisensa jälkeen paskoi lattialle niin pari hiekkalaatikkoa makkarissa yötäpäivää on nykyään ihan fine. Oikein sellaista sisustuslehtiainesta kun molemmissa kalusteettomissa nurkissa on kissanhiekkalaatikko :D myös peittojen peseminen usein kissan(eri kissa kuin edellämainittu) pissattua niihin on normiarkea ja tekstiilipesuri päivystää olkkarissa kun sillä on samaisen kissan pissaa pesty sohvasta...ovia voi onneksi pitää myös kiinni niin on vähemmän turhaa pyykkiä.

IMG_0197.jpg

Siihenkin tottuu, ettei asiat aina toimi niin kuin pitäisi tai mitä on sovittu. Tai ainakin että tarkoitetaan eri asiaa kuin sanotaan. Miesten 'käyn äkkiä' jossain tarkoittaa yleensä vähintään neljää tuntia. Nykyisen miehen kanssa ei onneksi ole sitä skenaariota että tulis kotiin konttaamalla joskus aamuyöstä, mutta se on pitkälti syy miksi en luota exään edelleenkään kovin paljoa. Muutamasti ei aikoinaan ollut kovin lastenhoitokunnossa tai edes kotona siinä vaiheessa kun mun piti töihin lähteä, mutta onneksi kaikkeen ei tarvii tottua vaan voi myös mennä elämässä eteenpäin eikä jäädä siihen paskaan. Nykyään tilanne on kaukana tuosta, mutta ei se vieläkään aina ajattele muita kuin itseään. Tällä viikolla ei ollutkaan kotona kun pojat olis menneet sinne eikä ollut viittinyt etukäteen ilmoittaa. No joo, mutta aika monen vähemmän mukavan asian kanssa voi kuitenkin elää kun ei liikoja mieti ja stressaa.

IMG_0209.jpg

Kun lapsi ei käyttäydy kuten 'normaalit' lapset, siihen tottuu myös. Tavallaan lakkaa kiinnittämästä huomiota asiaan vaikka se käytös olisi kuinka turhauttavaa ja väsyttävää. Kun tietää, ettei se ole vika vaan ominaisuus eikä toinen voi itselleen oikein mitään. Nyt täytyy kuitenkin ottaa syksyn projektiksi pommittaa opettajaa, koululääkäriä ja psykologia tasan niin kauan että saan lopulta diagnoosin lapselle tai edes jotain keinoja selviytyä arjesta suht järjissään. Tähän mennessä ketään ei ole oikein tuntunut kiinnostavan viedä asiaa eteenpäin vaikka sen olen ottanut useammassa paikassa esille, ehkä se lakaistaan maton alle niin kauan kuin poika on koulussa häiriöksi vain itselleen ja oireilee kotona sitten istuttuaan monta tuntia paikallaan.

IMG_0205.jpg

Viimeisimpänä valitsin tottua kenkäkaaokseen tuulikaapissa, Ikeaan suunniteltu budjetti kun vaihtui juuri extempore Tallinnanreissuun. Koko porukalla mennään, tuskin hermo lepää mutta hyvä poistua välillä katselemasta tätä remppahelvettiä. Piharakennus on sentään purettu jo, yksi homma to-do -listalla siis vähemmän.