Meillä on alakerrassa tummat lattiat. Jälkeenpäin ajatellen todella huono idea lapsi- ja kissakotiin...tässäpä vähän iloa silmälle sen jälkeen kun ulkona ei oikein ollut lunta, keittiössä oli syöty mm. joulutorttuja (puolet omena-kanelimarmeladilla ja puolet vaniljarahkalla kirsikka koristeena, vuorokaudessa hävisi helposti kilo torttutaikinaa parempiin suihin!) ja olkkarissa oli muuten vaan asuttu. Yritän välillä olla imuroimatta joka päivä moneen kertaan, mutta eihän tätä hermot kestä kun koko ajan on jotain sukanpohjissa.

IMG_2616.jpg

Eteisen lattia, puukuvioinen laatta Bauhausista. Samaa onneksi löytyi vielä pari vuotta myöhemmin kun tehtiin tuulikaappia. Ilahduttavan helppo imuroida ja luututa, lämmin jalan allakin nyt kun täytyy pitää lattialämmitys päällä että kengissä kulkeutuva lumi/vesi/kura kuivuu. Onhan siihen toki muutaman kerran lapset kaatuneet niin että hampaat on uponneet huuleen kun lattia on kova, mutta eteisessä ihan lyömätön lattiamateriaali siitä huolimatta.

IMG_2617.jpg

Keittiössä on harmaa laatan näköinen ja mallinen Cellon laminaatti. Näkyy kyllä kaikki muruset mutta ihmeen hyvänä käytössä pysynyt, siitäkin huolimatta että edesmennyt kissani kaatoi maljakon joskus keskellä yötä ja vesi oli lattialla monta tuntia. Tuossa on viistetyt reunat ja epätasainen pinta niin ei käytön jäljet niin pistä silmään.

IMG_2618.jpg

Olkkarissa ja makkarissa on tumma, niin ikään viistoreunainen lankkukuosilaminaatti jonka olisin ihan kypsä vaihtamaan johonkin muuhun jos jaksaisin tyhjätä huoneet, irrottaa välioven ja repiä listat irti. Imuroinnin jälkeen lattia on ihan ok ehkä puoli tuntia ja sitten se pikkuhiljaa näyttää tältä. Sohvan alunen on kanssa jännä paikka, heti täynnä tavaraa ja pölyä.

Nyt jos tekisin remonttia, laittaisin kyllä joka paikkaan joko laatan tai vinyylilankun just tuon helppohoitoisuuden takia.

Niin, tänään mulla oli harvinaista omaa aikaa ja tietysti aivan tyytyväisenä käytin sen siivoamiseen kun ei ollut kukaan häiritsemässä. Usein vien lapset kouluun jos olen aamulla kotona, nyt kun ei enää oikein ole pyöräilykelejä. Jaksaishan ne toki sen pari kilometriä kävelläkin mutta saavat nukkua pitempään. Toinen sankari käveli eilen kotimatkaa tunnin ja kerkisin jo miettiä kaikki kauhuskenaariot mihin se on jäänyt. Tänään vein siis nuorimmaisen hoitoon jo aamusta päästäkseni rauhassa keskimmäisen kanssa terveystarkastukseen ja saatiinkin onneksi lopulta koululääkärille aika ensi vuoden puolelle, tekee jotain testejä jos saatais sitä kautta syy ja apua pojan levottomuuteen, keskittymiskyvyttömyyteen ja aggressiiviseen käytökseen. Selvisi, että asiaan oli kiinnitetty koulussakin jo pari vuotta sitten huomiota, mutta lapsi oli sopivasti käynyt isänsä kanssa silloin terveystarkastuksessa ja hän ei ollut mitenkään huolissaan niin paljoa, että olisi viety asiaa eteenpäin vaikka kuulemma olisi ollut mahdollisuus. Ehkä ainoa lasten vuoroasumisen huono puoli että informaatio ei aina kulje...muuten olen kyllä paljon parempi äiti kun tietää ettei teoriassa tarvii jaksaa kuin se oma puoli viikosta kattoa että lapsilla on ruokaa, puhtaat vaatteet ja läksyt tehtynä. Joskus vois vielä yrittää olla enemmän läsnä muutakin kuin fyysisesti. Lähtipä vähän sivuraiteille tuosta alkuperäisestä aiheesta, mutta tosiaan arvostan välillä näitä iltavuoropäiviä kun kerkiää päivällä olla rauhassa kotona tai hoitaa asioita eikä tarvii herätä kuudelta :)

ilahtuneena bongasin myös tämän: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/07/mhl-cribs-lapsiperhelaavat-laheta-kuva-omastasi On siis muitakin kaaoksen kanssa taistelevia! ;)