IMG_1422.jpg

Nyt(tai siis päivällä oli, puhelimella oli hankala lisäillä kuvia tekstin sekaan ja stten tilttas koko palvelin niin jäi iltaan) lienee hyvää aikaa naputella vähän tekstiä, kun avustettava nukkuu ja palkka juoksee enkä enää keksi mitä hyödyllistä tekisin. On muuten yllättävän hankalaa yrittää äänettömästi keittää puuroa ja tehdä ruokaa, silittää pyykkejä ja käydä vessassakin vähän väliä kun kolme kuppia aamukahvia pyrkii ulos... Olin aina kuvitellut olevani liian introvertti että pystyisin tekemään töitä joissa joutuu ihmisten kanssa olemaan vuorovaikutuksessa. Mutta kun jotakin on tehtävä eikä sellaisista rakastamistani "tee aivotyötä papereiden kanssa yksin" -hommista ole ylitarjontaa, niin kaikkeen tottuu. Siltikin olen nyt tyytyväinen, ettei mun tarvitse nyt just hetkeen mennä mihinkään kaupan kassalle. Se jos mikä on sellainen homma että alkaa syödä ihmistä aika äkkiä kun tietää että kapasiteetti riittäisi muuhunkin. Ja tosiaan yhtään aliarvioimatta niitä, jotka siitä työstä tykkää ja joiden pää kestää tehdä tuollasta vuodesta toiseen. Asiakkaita vaan on todella moneen junaan ja he ovat aina oikeassa. Monesti myös niin ääripäiden ihmisiä vuoronperään että on vaikea tietää kuinka pitäisi toimia toimiakseen oikein. Onneksi osa on myös ihan normaaleja ;)

IMG_1424.jpg

1. Tervehtiminen. On muuten ihan kohteliasta sanoa hei eikä keskustella kaverin kanssa tai tuijotella varpaita tai seiniä. Nekin ihmiset ovat minusta normaalimpia jotka alkavat kertoa päivän kuulumisia tai elämäkertaa kuin nämä täysin mykät tapaukset. Toki on myös ihan oikeasti kuuromykkiä, mutta ainakin luulisi että silmiin  voisi katsoa. Myöskään "mikä ton x tupakan numero on" ei ole tervehdys.

2. Muovikassit. Ne joidenkin mielestä kuuluu laittaa alimmaiseksi hihnan loppupäähän jotta voi tiuskia että saisko sen kassin että pääsis pakkaamaan. Sen voi muuten myös ihan itse ottaa mukaansa ja sanoa että kaksi pussia, niille on pikakoodi varmaan joka kaupassa. Tai mikä siinä on niin vaikeaa muistaa että ne ostokset pitäis pakata johonkin kun moni muistaa että kassit jäi sitten kun on  jo seuraavan ihmisen ostokset menossa?

3. Tavaroiden järjestys ja asento. Pullot ja purkit pystyasentoon, kolme munakennoa päällekkäin ja salaatit alimmaiseksi? Tässä ehkä korostuu eniten se ihmisten kaksijakoisuus ja se että aina teet kuitenkin väärin. Jos yrittää asetella jugurttipurkit ja salaatit sivuun eikä niin että ne jää painavien tavaroiden alle niin jotkut itse heittelee ne välittömästi siitä hihnan päähän. Toisen ääripää on sitten ne jotka ottaa kaiken siitä hihnalta kiinni samantien kun olet tavarasta päästänyt irti ja asettelee ne sivuun. Monesti tavaraa laitetaan korkeisiin pinoihin ja nostetaan ne kymmenen samanlaista maitoa ja kolme laatikkoa kaljaa ja koiranruokasäkki siihen hihnalle niin ettei se enää jaksa liikkua. Miksi?

4. Vanhat vitsit. Joo, seteli oli tälläkin kertaa hyvin väärennetty mutta tavara ei ollut ilmainen vaikka viivakoodi ei toiminut.

5. Kuitti. Joko niin että kuittia ei halua, ok kunhan sanot sen ennen kun se on seteleiden kanssa jo kädessä - tai sitten se käydään suurennuslasin kanssa läpi ja vaihdetaan tai palautetaan puolet kun on epähuomiossa otettukin jotain viereistä kuin se mikä oli tarjouksessa. Ja sitten on ne, joiden täytyy joka tavaran kohdalla sanoa että nämä makso sen ja sen verran, nämä oli se pakettitarjous ja huomasitko nyt noi kaikki tarjouslaput. 

Varmasti ihan tuttua jokaiselle joka on joskus ollut kaupan kassalla ja muut ei välttämättä tuollaseen kiinnitä huomiota edes. Kyllä tuo aikansa menee mutta hyvin äkkiä kyllästyy kun asiat ja asiakkaat toistuvat...

IMG_1489.jpg

2017. Yleensä en ole tehnyt uudenvuodenlupauksia, ainakin sellaiset "olen yhtä monta päivää syömättä karkkia kuin tästä päivityksestä tykätään" - jutut on ehdoton nounou, jos jotakin yritän tehdä niin ihan itseni takia enkä siksi että pakko tulisi jostain ulkopuolelta.

IMG_1460.jpg

Lupaan siis taas kerran YRITTÄÄ syödä terveellisesti ja laihtua viisi kiloa, opetella elämään hetkessä ja olla henkisesti läsnä, opetella sanomaan ei jos siltä tuntuu, olla stressaamatta turhista ja ennen kaikkea löytää sen työn josta oikeasti pidän. Toki myös haaveita pitää olla, joku matka olis kiva jos budjetti sallii. Voisin myös alkaa excelöidä tuloja ja menoja ihan mielenkiinnosta vaikka vuoden ajan, pivokaan kun ei näytä kovin tarkkaan kun on useampi tili mistä ja mihin rahat liikkuu. Luulisin että uskallan myös luvata ettei kissamäärä lisäänny nykyisestä edes tilapäisesti. Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen että aamulla saattaa olla kaikki viisi sulassa sovussa syömässä.

IMG_1473.jpg