Aivan tukka putkella saanut mennä taas, en ymmärrä miten asiat välillä tuntuu kasaantuvan niin että melkein tuntuu siltä ettei ne ole hallittavissa vaikka kuinka järjestelisi. Varmaan vartti edellisen päivityksen jälkeen soittivat että tuunko loppuvuodeksi töihin, kerkishän se hakemus melkein vuorokauden olla sisässä... no toki lupasin, onneksi olin laittanut sopivan aloituspäivän vasta ens viikon alkuun kun tälle viikolle oli jo ohjelmassa toisen avustajan  tuurausta, koulupäivää ja siskon henkisenä tukena olemista asuntonäytöissä ja anopin seuraksi lääkärireissua ja autokoulun teoriakoetta ja vanhempainvarttia ja ja ja...

sitten tuli sähköpostilla työhaastattelukutsu paikkaan johon en uskonut olevani tarpeeksi pätevä, mutta tuntui siltä että täytyy koittaa onneaan. Käsittämättömällä tuurilla haastattelua ehdotettiin päivälle, joka oli vapaa toisesta työstä mutta olin arponut sen tytölle hoitopäiväksi. Eikä toi ensi viikolla alkava työ ollut este kunhan olisin vapaa vuoden alusta, saa nyt nähdä. Parempi kuitenkin koittaa olla ajattelematta liikaa jos siinä nyt joku meneekin metsään. En vielä saanut avustettavalle sanottua että seuraavana viikonloppuna oon päivällä töissä niin että tuun vasta illemmalla vähäks aikaa, mutta huomenna on pakko ottaa puheeksi.