Työttömiä on monenlaisia, mutta kamala ajatellakin miltä tuntuu olla vaikka pitkäaikaistyötön jos kuitenkin mieluummin olis töissä. Mun työttömyys on kestänyt nyt puolitoista kuukautta ja ihan oikeasti vanne kiristää päätä, siitäkin huolimatta että tiedän ettei asiat murehtimalla ja miettimällä muutu. Nyt ei sillai ole stressiäkään kun päivärahat on tilillä ennustettavana päivänä, mutta jotenkin on niin kakkosluokan kansalainen -olo. Moni on sanonut että nauti nyt siitä, kyllä töitä kerkiää tehdä mutta tosiasia on se, että on mukavampi olla lomalla kun tietää myös milloin se päättyy ja on paikka mihin palata. Epätietoisuus on ärsyttävää, ahdistavaa ja turhauttavaa.

Uskon kyllä siihen, että kaikki järjestyy ja asioilla on tarkoitus - mutta siihen kun voi vaikuttaa niin kovin paljon itsekin, nyt tavallaan pahin pelkoni on se, että teen jonkun väärän valinnan jos vaikka joudun valitsemaan kahden työpaikan väliltä. Olen käynyt kolmessa haastattelussa ja laittanut ehkä kymmenkunta hakemusta, sen verran onneksi jo tiedän että kesäksi mulla on töitä jos ei mitään pidempiaikaista ennen sitä ilmaannu. Mutta vaikka järki sanoisi, että vakituinen työpaikka menee pätkätyön edelle niin meneekö se todellisuudessa niin, jos se vakituinen on hyppäämistä ihan uuteen asiaan ja pätkä tavallaan hyväksi todettua tuttua hommaa ja siihen liittyvään koulutukseenkin olen hakenut. Toki ihminen pystyy melkein mihin vaan uskoo pystyvänsä niin joskus on hyvä kokeilla ihan uusiakin asioita. Mene ja tiedä, mutta aika näyttää minkälaisia rappusia pitkin tulee kiivettyä kohti uutta uraputkea. Kuvassa kuitenkin meidän yläkertaan menevät rappuset, joihin mies sai lopulta laitettua puuttuvat listat monen vuoden odottelun jälkeen, nyt puuttuu enää metalliset kulmalistat etureunoista. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se oli?

Viikonloppuna saatiin monta pikkuasiaa kuntoon, toi pöllönaulakko oli lojunut rappusissa valehtelematta ainakin vuoden odottamassa että joku saa sen seinälle. Siirsin neidin takit ja hupparit siihen niin on helpompi löytää ne. Magneettitaulu on Ikean ja siihen koitan laittaa aina kaikki kirjaston lainauskuitit, hierojalle varatut ajat, kutsut ja muut muistettavat asiat. Lapsen hammasrautojen vaihtokumilenkitkään ei ole hukassa enää kun ne on tuossa.

Lääkekaappi ei mennytkään siihen mihin alunperin ajattelin vaan tuulikaapin seinään kun siinä oli just sopiva paikka. Laastarit on kyllä edelleen sinne siirtämättä, vissiin liian iso projekti viedä ne paikasta a paikkaan b.

Kissat. Ne todella osaa nauttia joutilaisuudesta, pitäisi varmaan työttömän ottaa mallia ja oikaista auringonpaisteeseen torkuille. Pallotuolikin on just löydetty uudelleen varmaan parin kuukauden tauon jälkeen.

Kissa testaa heti myös puhtaat, "uudet" lakanat - varmaan viisi vuotta sitten ostetut, olivat avaamattomassa pussissaan komerossa kunnes ne löysin ja pesin käyttöön. Luovutin lopulta hajusteettomuuden kanssa sen verran että miehen mieliksi ostin huuhteluainetta kun oli sitä mieltä että pyykit haisee tunkkaiselta. Voimakkaat hajut saa mun pään särkemään aivan samantien mutta löytyi onneksi kerrasta suht neutraali huuhteluaine ja kun sitä ei paljon laita niin ei häiritse munkaan nenää.

Eilen(vai toissapäivänä, en muista) ilahduin kun aattelin että poika kuitenkin pelaa huoneessaan kun ovi on kiinni, no ei pelannut vaan siirteli huonekaluja. Yhdessä lopulta vaihdettiin järjestystä ja siivottiin samalla, onhan tuolla edelleen huonekalu jos toinenkin liikaa mutta ehkä vähän fiksummin aseteltuna ja paremmin mahtuu kävelemään kuin ennen. Matto on saanut olla rauhassa, ei ole kissanpissoja löytynyt. Seuraavaksi voisi koittaa noi pahvit sängyistä ottaa pois jos pissakissa olisi oikeasti unohtanut pahan tapansa.

Siivousinspiraatio tosin iski poikaan kaverin synttärien jälkeen kun jäi pohtimaan että omatkin on kohta, mutta ei kai se huono ole jos sitä varten siivosi ja järjesteli jo vähän ennakkoon. Tärkeää oli kuulemma että tietokone näkyy sohvalle, ei saanut olla eri puolilla huonetta...

Tytön huoneessakin on nyt matto! Ei kyllä mitenkään sovi muuhun värimaailmaan mutta piti se johonkin laittaa kun lojui rappusissa rullalla sekin.

Kerrankin siistiä toisessakin lastenhuoneessa siis, pikkuhiljaa mennyt päiväkodissa neidin kaaliin että lelut voi kerätä pois kun niillä lakkaa leikkimästä tai ainakin ennen kuin levittää seuraavat tavarat pitkin lattiaa. Tuossa matalammassa kaapissa on muuten meidän suht uusi valokuitu asennettuna, kivasti piilossa siellä mutta mietin kyllä että säteileekö siitä boksista jotain kun on noin sängyn vieressä.

Päädyttiin myymään se takka yläkerran aulasta pois viemästä tilaa, oli huono ajatus alunperinkään ostaa se. Nyt pitäis enää piilottaa hormin reiät ja vetää tuohon tapetti päälle. Ehkä joku kaupunkiaiheinen mitä vois laittaa samaa sitten joskus tuonne nurkan taakse tulevaan huoneeseen yhdelle seinälle.