Nyt ollaan siinä pisteessä etten tiedä pitäisikö luovuttaa projekti toivottomana vai yrittää vielä jotta mahtuisi kuukauden päästä vanhoihin bikineihin. Tuntuu että netti oikein tursuaa tuttujen ja tuntemattomien "kolme viikkoa/puoli vuotta synnytyksestä" -kuvia joissa ollaan laihoja kuin kukkakepit...toki osittain ihan oman itsekurin puutetta että mua ärsyttää ne, mutta toisaalta taas en ole yhtään sen tyylinen että itsestäni postailisin sellaisia vaikka kroppa olisi minkä näköinen. Tänne nyt meinasin avautua aiheesta kun sen voi tehdä enemmän anonyymisti. Tässä siis voitte ihailla mun lähes neljä ja puoli vuotta synnytyksestä -kuvaa, sanokaa nyt että jollain muullakin on muutama ylimääräinen kilo ja selluliittia vaikka muille jakaa eikä siihen maailma kaadu?

Massakausi on jatkunut, kiloja vaan tulee hitaasti mutta varmasti ja mahan kohdille ne tuntuu asettuvan. Turpoaminen täytyy nyt pysäyttää ennen kuin vaatteet lakkaa sopimasta, kunhan keksin miten. Mielestäni olen syönyt ja liikkunut niinkuin ennenkin, ja silti paino vaan nousee. Ärsyttävää, vaikka en ulkonäkökeskeinen ihminen olekaan. Jossakin tuon löllön alla on ehkä vatsalihakset, mutta kun en halua mennä salille tai jumppaan ja ulkonakin aina sataa tai on kylmä ja niin edelleen...jotenkin sitä muuttuu sitku-ihmiseksi eikä saa mitään aikaan kun kaiken itseensä panostamisen siirtää johonkin tulevaisuuteen, jos sitten kun on enemmän aikaa tai sitten kun on parempi ilma. Eli ehkäpä makaan kuukauden päästä uima-altaalla rantakunnossa kuin hylje. Tai ostan vaan isommat bikinit ja nautin lomasta ajatellen että niitäkin ihmisiä on joilla on oikeasti ylipainoa. Mutta jätän tän kuvan muistuttamaan itseäni siitä, että yli 10kg saa lähteä ja sittenkin olen edelleen normaalipainon rajoissa. Koitan muistaa jonkun ajan päästä palata asiaan, saa nähdä onko maha edelleen yks pullataikina vai saanko itseäni niskasta kiinni ja positiivista muutosta aikaan. Grilli-, terassi- ja jätskikausi kuitenkin edessä :P

Oon näköjään ottanut todisteeksi kuvankin että oli märkää eikä huvittanut mennä ulos kuluttamaan kaloreita. Lapsi meni yksinään sitten kun äiti oli laiska, siellä se istuu kurahaalari päällään sateenvarjon kanssa hiekkalaatikossa! Teoriassa huono keli on vain pukeutumiskysymys, mutta en mä kyllä mene pihalle sateeseen kun ei ole pakko. Ja pihakalusteet on edelleen varastossa, jotenkin kovin aikaansaamatonta porukkaa meillä asuu. Ehkä sitten kun tarkenee terassilla myös istua.

Arkiliikuntaa, neiti lopulta tajusi miten pyörällä ajetaan(ainakin alamäkeen). Vauhti ei toki vielä kuntoilusta käy mutta ehkä vähän myöhemmin pääsee oikeasti lenkille sen kanssa kun taidot tuosta kehittyy. Pyörän kyydissä tyttö on niin kyllästynyt istumaan ettei innostu kun yrittää ehdottaa sellaista lenkkiä. Leikkipuistoon matkustaisi kyllä kyydissä, mutta 10 kilometrin lenkillä oli takana matkustaja, joka huuteli että käänny jo, meet ihan väärään suuntaan, ei koti oo täälläpäin...Hyötyliikunta on enemmän mun juttu, ylihuomenna oli tarkoitus olla lasten kanssa pihalla sitä oksakasaa silputessa. Aitaprojektikin on edennyt sen verran että päätin kolmea eri lajiketta laittaa ja muutaman korkeamman pensaan lisäksi. Vielä kun joku ne maksais ja kaivais toistasataa kuoppaa niille puskille niin homma olis voiton puolella...