perjantai, 19. toukokuu 2017

Mielenterveystoimiston asiakkaana

Enkä todellakaan häpeä siellä käymistä. On tehnyt hyvää keskustella ulkopuolisen ihmisen kanssa kun itse sitä näkee asiat vain omasta perspektiivistään eikä osaa ajatella kuin tietyllä tavalla.  Löytyisi varmaan syitä vierailla tuossa laitoksessa ihan itseenikin liittyvien asioiden takia, mutta lapseni kanssa olen viime aikoina ollut todella neuvoton ja voimaton ja siksi siellä käymme. Psykologin testeissä ei löytynyt varsinaista syytä meidän arjen ongelmille, sen toki jo tiesinkin että tyhmä lapsi ei ole vaikka keskittyminen on hankalaa ja tunteet hallitsemattomia. Mutta tuntuipa kivalta kun ylipäätään pääsimme testeihin ja juttelemaan kaikesta mikä mieltä painaa ja on haastavaa, se kun toivottavasti ammatti-ihmisten kanssa voi johtaa ratkaisujen löytämiseen ajan myötä toisin kuin asioiden vatvominen kotona päivästä toiseen samalla kaavalla. 

IMG_2521.jpg

Sen toistaiseksi tiedän, että lapsella on luultavasti jotain häikkää oman toiminnan ohjauksessa eli asioista saa muistuttaa jatkuvasti kun rutiininomaiset asiatkaan eivät usein itsestään suju. Tuntoyliherkkyys ja -aliherkkyys on myös fakta, joka osin pelottaakin kun katkenneet luut ja mädäntyneet hampaat ei tunnu missään ja itsesuojeluvaisto puuttuu varsinkin raivokohtausten yhteydessä - siitäkin huolimatta että suurin osa vaatteista puristaa ja kiristää ja tuntuu inhottavalta. Levottomuuden ja ulkopuolisen silmiin kummallisen käytöksen kanssa olen oppinut elämään, mutta viimeinen niitti tuonne hakeutumiseen oli aivan hirveäksi muuttunut kielenkäyttö. Miettikääpä hetki miltä tuntuu kun lapsesi sanoo että tapa ittes vitun läski homo neekeri ja siihen kaikki kirosanat perään, turpa kiinni tai revin sun pään irti jne jne. tai vastavuoroisesti sanoo tappavansa itsensä kun on mun vika että hän on olemassa ja kaikki olis hyvin jos meitä muita ei olisi kun ärsytetään häntä. Ensimmäinen reaktio toki on kieltää puhumasta toisille ihmisille noin, mutta kun se ei lopeta raivoa vaan yllyttää entisestään. Sitten tulee paha olo ja itku kun ei tiedä mistä tuollanen kumpuaa ja oma voimattomuus asian suhteen. Toki ollaan jo vuosia pidetty lapsesta kiinni kiukun tullen ettei satuta itseään tai muita, mutta jotenkin sanat tuntuu niin paljon pahemmalta ettei tiedä miten päin olisi. Toisaalta melkein toivon että saisi tuollaisen kohtauksen joskus vaikka koulussa niin se johtaisi lastensuojeluilmoitukseen ja sitä kautta eteenpäin jos se auttaisi ymmärtämään ettei miten vain voi käyttäytyä edes kotona vaan täytyy olla kunnioitus muita kohtaan sellaisen " haistakaa kaikki paska ja mä voin tehdä ihan mitä haluan" -asenteen sijaan.

IMG_2592.jpg

Kun arki on haastavaa, ihan pienetkin asiat tuntuvat välillä suunnilleen lottovoitolta. Normaaleiden lasten vanhemmista tuntuu varmasti ihan absurdilta se, miten iloinen olen jos lapsi jonain päivänä pesee hampaansa itse ja menee nukkumaan itse, sovittaa vaatteita kaupassa (sen sijaan että makaisi siellä kaupan lattialla ja koskisi kaikkeen mutta ei jaksaisi keskittyä ja kotona taas toteaisi itkupotkuraivarin jälkeen että täytyy pitää samoja mitä on jo viikon käytetty kun ei muitakaan ole mitkä kelpaisi) tai ihan vaan selviää koko päivästä ilman yhtään isompaa raivokohtausta. Niin kovasti toivon, että vielä löydämme syyn ja keinot joilla hänestä saadaan tasapainoinen ja omatoiminen aikuinen joka osaa ottaa muut huomioon. 

lauantai, 13. toukokuu 2017

Vatsan tähystys ja valmistujaisia odotellessa

Käväisin tuossa viime viikolla gastroskopiassa tämän kuristavan tunteen vuoksi. Aivan hirveä kokemus eikä tokikaan edes löytynyt mitään mikä selittäisi oloa. Onneksi se oli vapaapäivä, kurkkuun ja mahaan sattui vielä seuraavanakin päivänä aika ikävästi. Toivottavasti se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta tuota lajia, kyllä meinasi niin paniikki iskeä kun piti olla paikallaan ja tuntui samaan aikaan siltä että tukehtuu ja oksentaa ja pakko nielaista, kuola valui hallitsemattomasti ja kaikkea muuta kivaa. Ainoa poikkeavuus mitä löytyi oli normaalia löysempi se vatsanportti vai mikä lie, mutta sen pitäisi aiheuttaa lähinnä refluksia ja närästystä eikä tämä olo ole parantunut somacilla yhtään vaikka sitäkin on kokeiltu. Pitää soitella koepalojen tuloksista joskus kuukauden päästä ja seuraavaksi arvotaan olisiko vika kuitenkin joku neurologinen juttu kaularangassa. Itsellä on aina vaan enemmän sellainen olo että vika on korvien välissä kun ei löydy mitään mutta hyvä mieli siitä että tämä on otettu tosissaan siitä huolimatta. Ja edelleen pelottaa sekin että jos löytyy jotain. Iltaisin on monesti aivan hirveä oksettava olo niin ettei tee mieli syödä mitään. Mahatautiakin on toki nyt viikkotolkulla ollut liikenteessä, lapset on oksennelleet mutta itse en ainakaan vielä.

IMG_2493.jpg

Samalle päivälle tähystyksen kanssa sain sovittua viimeisen näytön täydennyksen, ja vaikka olin siitäkin vähän paniikissa kun niin kriittisesti ja about suurennuslasilla ammatti-ihmiset syynäsivät kaikkea, päätyivät onneksi lopputulokseen että ok, läpi meni! Saa nähdä koska paperit lopulta tulevat kun ne lähtevät johonkin lautakuntaan hyväksyttäväksi, mutta kyllä valmistumisen kunniaksi meinaan vähän juhlia. Eli ainakin käydä ulkona syömässä ja lasillisella, kun juhlimisesta en muuten niin perusta. Mutta olen ylpeä itsestäni että lopulta mulla on virallinen ammattinimike ja sain sen vähän vasemmalla kädellä alle vuodessa hankittua, saa nähdä tuoko se yhtään uskottavuutta tai työmahdollisuuksia mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole.

IMG_2562.jpg

Juhlista ylipäätään keskusteltiin miehen kanssa eilen kun mua alkoi ahdistaa sen naimisiinmenopuheet juuri siksi etten ole juhlaihminen, oikein worst case scenario kun järjestäisi kalliit juhlat joihin ei vaikka tulisikaan ketään tai joku pilaisi ne. En siis todella ota riskiä että siellä joku konttaa ja oksentaa, tappelee tai toisaalta pahoittaa mielensä siitä että ylipäätään on alkoholia tarjolla, pitää nolon puheen tai joutuu vasten tahtoaan osallistumaan johonkin teennäiseen leikkiin...joo, pessimisti ei pety mutta ei kiitos minkäänlaisia sukujuhlia mulle. Toisten juhlista voi sentään aina poistua kun on korrektin aikaa istunut nättinä mekko päällä kahvittelemassa, mutta omien järjestäminen ei sitten yhtään nappaa. Onneksi ei ole sellaista pakkoa vaan voi skipata ja olla vaikka yksin tai kaksin tai hyvin pienellä porukalla jos on aihetta juhlaan.

perjantai, 21. huhtikuu 2017

Neljäs makuuhuone

Viimeinkin alkaa olla talossa hyvin vähän keskeneräisiä asioita, juuri kun tulee kuusi vuotta muutosta aikaa kuluneeksi niin saatiin viimeinenkin makkari asumiskäyttöön. Muutamaan kertaan sitä on kyllä kyselty, muistaisin että isompi poika toivoi omaa huonetta jo ainakin kolme vuotta sitten jouluna lahjaksi...

IMG_2425.jpg

Onpahan nyt mieleinen ja vähän isomman lapsen makuun sisustettukin, muutama vuosi sitten olisi saattanut tulla ihan erilaista...valokuvatapetti oli kallis ja todella ärsyttävä asentaa, mutta lopputulos onneksi suht siedettävä kun ei suurennuslasilla katso. Seinissä turkoosiin taittava harmaa sävy x440, aika neutraali mutta kuitenkin selkeästi värillinen. Kattopaneelit puuttuu edelleen, kun koko taloon on laitettu kakkoslaatua ja sen saamisessa kestää ehkä vielä kuukausi niin todettiin että voi ne laittaa myöhemminkin kun vähän huonekaluja siirtää pois alta. Verhotanko ja verhot ja varmaan rullaverhokin pitää vielä etsiä niin saa kesällä paremmin nukuttua.

IMG_2426.jpg

Täytyy sanoa että tykkään tästä talosta ja siitä miten kivasti kaikki on saatu hyvin suunnittelemalla sopimaan pieniin neliöihin, vaikka välillä tuntuukin että elämä olisi helpompaa yhdessä kerroksessa. Mies keksi jo käyttöä yläkerran aulalle joka on nyt vielä täynnä romua mutta niiden siirryttyä ikään kuin käyttötarkoitusta vailla...en tiedä miten ei itsellä ollut edes käynyt mielessä miten kätevän ompelunurkkauksen siihen saa! Odotan jo innolla että on siihen hommaan oma paikka eikä tarvii aina yrittää nostaa koneita täydelle keittiönpöydälle ja heti takaisin kaappiin käytön jälkeen, jipii!

keskiviikko, 22. maaliskuu 2017

Laattamaalia ja sisustustarroja

Huhhuh, myyntistailauksen näyttö onnistuneesti takana ja ärsyttävää nyt jälkikäteen todeta että turhaan stressasin sitä etukäteen, arvioijat tykkäsivät lopputuloksesta kovasti kuten asunnon omistajakin.

IMG_2229.jpgIMG_2228.jpg

Itsekin toki olin siihen tyytyväinen ja saamani palautteen kannustamana jo tosissaan mietin sitä vaihtoehtoa, että tuollaista voisi tehdä vaikka työkseen. Laskutuspalvelun kautta toki, yrittäjäksi en uskalla alkaa. Referenssikuvia alkais olla hyvä kokoelma, mutta niille pitäisi tehdä oma bloginsa.

IMG_2236.jpgIMG_2006.jpg

Ajattelin näitä laattamaalauskuvia nyt laittaa tännekin, kun tiedän että moni on niistä kiinnostunut enkä sikäli ihmettele, onhan se helppo ja halpa verrattuna laattojen vaihtoon.

IMG_2190.jpgIMG_2191.jpg

Mikrosementtiä mua kyllä kiinnostais vielä päästä johonkin kokeilemaan...

IMG_2242.jpg

omaksi iloksi tilasin kiinasta seinätarrat kissojen ruokailunurkkaan, olen monta kertaa miettinyt maalaavani tuollaiset mutta saa nuo ainakin helpommin sitten pois jos kyllästyy...

maanantai, 6. maaliskuu 2017

Propralia paniikkiin ja hiihtoloman puuhia

IMG_2114.jpg

Hiihtoloma oli ja meni, muuten olla möllötettiin ihan vaan kotona mutta uimahallissa sekä risteilyllä käytiin, oltiin laivalla yötä ja pyörähdettiin Tallinnassa pikaisesti. Tylsää mutta helppoa, lapset viihtyi ja ruokaa ei tarvinnut tehdä.

IMG_2103.jpg

Ja hiihtämässä kävin jopa toisen kerran tänä talvena, jos ens talveksi saisi hankittua vaikka omat sukset ettei tarviis lasten kouluhiihtosuksia lainata. Yksi ilta tuossa iski niin maailmanlopun olo joka toistui vielä seuraavanakin päivänä, että piti soittaa terveyskeskukseen. Taas kerran totesivat ettei mitään vikaa löydy, jostain syystä mua on vaan huimannut viikkotolkulla ja siihen päälle alkoi vielä sydän hakata ja oksettaa sekä katseen tarkentamisessa olla ongelmaa. Olo oli ihan hirveä mutta lääkäri sitten totesi että ihan paniikkihäiriön oireet, totta kyllä. Olin tosin itse luullut tunnistavani ne tilanteet joissa alkaa ahdistaa ja tiedän kuinka niistä pääsee yli, mutta tuollainen olo ei ole ikinä iskenyt kotona niin ei tullut mieleenkään että voisi olla samaa.

IMG_2104.jpg

Nyt pidin viikonlopun ihan tarkoituksella vähemmän ohjelmoituna ja ihan kun olis vähän helpottanut. Pitää jatkossa kyllä koittaa tuota lääkärin määräämää propralia ottaa ennakkoon kun tietää että on tulossa joku jännittävä tilanne. Nyt on varmasti kyse enemmän siitä että on liikaa palloja ilmassa kaikkine koulujuttuineen, jatkuva työnhaku ja lapsen psykologille vieminen jne. Mutta kyllä se tästä, päivä kerrallaan.