sunnuntai, 28. tammikuu 2018

Kaikkea muuta kuin lomaa

Onneksi on taas jonkunlainen arki käynnissä. Lasten joululoma meni pitkälti itsellä töissä ollessa ja sitten kun olis pitänyt jaksaa tehdä niitten koko päivän kotona möllöttäneiden lasten kanssa jotain niin ei vaan jaksanut. Joulukin tuli tänä vuonna ihan kaupan hyllystä kun ei ollut riittävästi tunteja alkaa tekemään itse. Tallinnassa käytiin kyllä joulutoria ihmettelemässä, syömässä ja nukkumassa niin saatiin vähän katkaistua sitä loppuvuoden hässäkkää.E9347E04-C6C5-4765-AA1C-B4F47091A168.jpgEi kai se tori kovin ihmeellinen näky lopulta edes ollut, kun ei ollut luntakaan...mutta ihan jees, ei ole ennen joulukuussa tullut reissattua Tallinnaan. Ostoksilla käytiin maltillisesti kun auto oli täynnä ihmisiä matkalaukkuineen niin tilaa ei juuri jäänyt ylimääräistä. Viereisen hotellin kylpylä oli myös ihan ok, paitsi itselleni vesi oli niin kylmää että istuin yksinäni porealtaassa tarkenemassa...

B6AFB75C-EE0E-4069-B077-AD07B0CF93DA.jpg4A7C10C4-1974-41B2-8681-470755C1C169.jpgNyt isommat ovat laskettelemassa kun kiristys, uhkailu ja lahjonta ne välillä ajaa sinne etteivät täysin jämähdä neljän seinän sisälle ruutujen ääreen. Liikaa ei kuitenkaan voi sanella mitä teinin ja esiteinin pitäisi tehdä, vaan jättää tilaa sille omalle harkintakyvylle... kyllä ne välillä sitten jotain innostuvat tekemään, eilen oltiin luistelemassa. Ex on matkoilla kaksi viikkoa ja siihen päälle ilmeisesti vielä viikon töissä, kyllä välilä koville ottaa kun on tottunut siihen reilu puoleen viikkoon kerrallaan kolmen lapsen kanssa. Mutta viikko takana ja hengissä ollaan edelleen, onhan se asennekysymys vaikka oma aika on kortilla toistaiseksi.

Plaah, kohtahan on hiihtolomakin jo ja sinnekin on tiedossa ainakin yksi ajomatka mikä pitäis tehdä jos vaan perse kestää...hiihtäminenkin on tältä talvelta vielä aloittamatta.408D9FCB-775C-4310-9DBF-552E567D7E40.jpgB860DD7E-ABE5-437F-90F5-68F92EA59026.jpgMatkoille houkuttelis kyllä itsekin lähteä, mutta saa nähdä koska sellaiseen olisi mahdollisuus. Lasten kanssa se ei ole älyttömän edullista eikä rentouttavaa, mutta toisaalta kaksin on paitsi outoa niin myös hankalaa lähteä kun ei noita saa viikoksi mihinkään säilöön. Kissojakin on tällä hetkellä kuusi, niillekin täytyy aina etsiä hiekkalaatikon tyhjentäjä ja ruokien tarjoilija kun kotoa poistuu useammaksi päiväksi. Ja työkyviotkin tietysti pitää ottaa huomioon, ens viikolla olen menossa tekemään  40h/kk sopimusta(koska aktiivimalli my ass ja pääkin hajoaa jos ei ole tekemistä) ja huhtikuun alusta pitäisi olla kokopäivähommaa sen lisäksi.  Mutta jospa syksyllä sitten olisi jonkun reissun aika, keväällä ollaan aiemmin käyty mutta se tulee nyt vähän äkkiä vastaan niin rahan kuin ajan puitteissa. Vaikka nyt ei siltä tunnu että kevät on lähelläkään kun lunta on jotain puoli metriä ja harva se päivä saa hiki hatussa kolata.

B10936C3-8993-404E-8817-E3B278896078.jpg3F6672B0-B72F-44F0-B88A-73F8FC7CD48B.jpgAivan mahtavat hanskat sain joululahjaksi, pitäisi olla tuollaset integroidut heijastimet kaikissa asusteissa ja vaatteissa pakollisia! Niin monesti huomaa itsekin menevänsä aivan pimeänä tuolla liikenteessä...tästä viisastuneena ostin lapsillekin kaikille hanskat joissa on heijastinkangas tai muuten paljon heijastavaa pintaa, niin vähän näkyvät vaikka ne killuvat heijastimet jäisi matkasta.Tulipa sillisalaatti tästä postauksesta kuin pitkän aikaa on ollut kirjoittamatta, mutta jospa ensi kerralla  perehdyn yhteen asiaan paremmin.

torstai, 23. marraskuu 2017

Veronpalautukset - suunnitelmat vs. todellisuus

0FE49F4B-15FB-493E-A281-BA89ECFD276E.jpgPian ne taas tulevat, kovin odotetut veronpalautukset eli se päivä, kun tilillä on nelinumeroinen summa rahaa - ehkä noin muutaman tunnin ajan. Joka vuosi tuntuu olevan suuret suunnitelmat siitä mihin ne rahat voisi käyttää ja aina lopputulos on jotain ihan muuta kuin alunperin haaveili. Tänä vuonna olin ajatellut että investoin ne rahat täysin itseeni ja menen silmien laserleikkaukseen kun lasit vaan on arjessa tosi ärsyttävät kun mitään ei näe ilman. Olin sitä suunnitellut jo pitkän aikaa ja nyt syksyllä kävin maksuttomassa esitutkimuksessa Silmäasemalla. Palvelua täytyy kehua, vaikka selvisi ettei se laserleikkaus mulle sovi sarveiskalvon ollessa liian ohut. Vaihtoehdoksi jäi silmän sisäinen piilolinssi, jonka hinta olisi yli kaksi kertaa sen laserleikkauksen verran. Että lottovoittoa odotellessa...harmitti kyllä, mutta veronpalautusrahoille voisi keksiä muuta käyttöä. Matkallekin niillä pääsisi, tai siis olisi päässyt jos ei olisi alkanut nettipankkiin tippua noita puolivuosittain tulevia laskuja niiden joka kolmas tai joka toinen kuukausi tulevien lisäksi. Että se niistä rahoista sitten. Joku nyt tietysti miettii että kun kaikki ei edes saa mitään veronpalautuksia niin monta tonnia on iso raha - ja onhan se, mutta kun on totuttu siihen että niitä tulee (työmatka- ja työkalukorvauksina lähinnä) niin en tiedä miten kusessa sitä olisi jos ei joku vuosi tulisikaan. Pitäis varmaan ottaa vähän tasaisempiin eriin noita laskuja ettei ne kasaannu tuollai kun ei meidän tuloilla maksa puolentoista tonnin laskuja (autoverot, autovakuutukset, talon vakuutukset, sähköt, vedet, hoitomaksut, puhelin- ja nettilaskut) kuukaudessa kun on lainatkin vielä lisäksi. Itse luovuin luottokortistakin muutama vuosi sitten just siksi että sekin on aina veronpalautuksilla maksettu nolliin ja siltikään en päässyt eroon siitä kierteestä kun miehellä on sellainen. Välillä oikein ärsyttää miten helposti visalla vingutetaan kaikkea tekniikkaa(imuri, kuivausrumpu, pleikkari, mönkijä ja auton varaosia, ainakin...) miettimättä yhtään että tarviiko niitä tai onko varaa. Ei sillä, etteikö osa hankinnoista olisi ollut ihan hyödyllisiäkin mutta olis niitä tullut vielä lykättyä jos ei olis luottokorttia...jospa siis ens vuonna taas paremmalla onnella yrittäisi että veronpalautusrahaa olisi tilillä myöhemminkin kuin sinä yhtenä päivänä kun ne tulevat ja menevät, vähemmän stressaisi ja tarviisi kiukutella olemattomasta rahasta. 

3ADE8AA8-254F-43F8-9681-76E23CACA74D.jpgJa aiheeseen mitenkään liittymättömiä kuvia mukaan :D

tiistai, 31. lokakuu 2017

Erityinen lapsi ilman diagnooseja

C43E5D53-B0C0-4A69-919C-11FBC1D015A2.jpgMeidän arki on välillä haastavaa. On tosin myös paljon asioita joihin ei itse paljonkaan kiinnitä huomiota, koska niihin on tottunut. Nyt kuitenkin Mommy be good -facebloggarin kirjoituksia lukiessani huomasin vielä yhden uuden puolen mitä en ollut aikaisemmin paljon ajatellut. Mä olen oikeasti aika yksin tuon erityisen lapseni kanssa ja lapsi itsekin on melko yksin ja siksi ehkä niin kiinni minussa. Se on välillä vähän rankkaa, yhtään vähättelemättä sitä että suurempiakin ongelmia voi olla. En mä aina jaksais, mutta onhan se pakko. Sellaisina hetkinä välillä miettii, että olispa kiva kun olis isovanhempia (yhdet on kuolleet, omiani näen itsekin ehkä pari kertaa vuoteen ja varakappaleet ovat sitten taas lapselle niin muka vieraita ettei se niille halua kylään vaikka asuvat lähempänä) tai muita tuttuja ihmisiä joille lapsen kanssa vois mennä edes käymään tai johon se menis itse mielellään. Tai olispa sillä edes joku kaveri jonka kanssa se haluaisi joskus vapaa-ajalla olla, tuntuu että aina vaan möllötetään kotona keskenään. Toki se voi olla joku vaihekin, mutta en ainakaan valita jos se joskus unohtuu kavereiden kanssa kylille koulun jälkeen. Yllätyin taas myös vanhempainvartissa (lapsen isä valitsi itse ajan mutta ei yllättäen sitten kerinnytkään paikalle niin menin yksin, uusi opettaja oli ihan kiva) kun kuulin että lapseni on koulussa niin hiljainen ettei se meinaa vastata edes kysyttäessä, että mitään kontaktia on häneen hankala saada. Juu, ei ole niitä ihmisiä että luottaisi uusiin ihmisiin tai juttelisi kenellekään oma-aloitteisesti. Mutta onneksi niitä kavereita on edes koulussa ja puhuu edes minulle. Läksytkin on alkaneet olla vähemmän tekemättä sen jälkeen kun opettaja alkoi pyynnöstäni laputtaa läksyt kun ei lapsen oma keskittyminen siihen riitä ja kotona kiukuttiin sitten illasta kun ei ollut mitään käsitystä mitä voisi olla läksynä. Mietin, että paljonko se lasta itseään rasittaa olla koulussa aivan toinen ääripää siitä tavallisesta käytöksestään ja yrittää keskittyä siellä kun toiset metelöivät ja ajatus katkeaa helposti vaikka olisi ihan hiljaistakin. Onhan se väsynyt ja levoton koulupäivien jälkeen vaikka viikonloppuihin verrattuna. Kotiin tultuaan se vinkuu, kiljuu, halailee, rummuttelee pöytää, makailee lattialla, tanssii, taputtelee käsiä ja naksuttelee sormia ihan sitten sen koko päivän edestä. Välillä tekis mieli sanoa että rauhotu nyt vähän ja ole hiljempaa, mutta ei se mitään auta. Se voi auttaa, jos saa huomion ohjattua johonkin järkevään ja siltikään se heiluminen ja älämölö ei lopu vaan korkeintaan vähenee. Tosiaan, diagnoosia ei mielenterveystoimiston puolelta saatu kun lapsi pystyi keskittymään annettuihin tehtäviin sen tunnin tai kaksi mitä piti. No pystyyhän se, eikä tyhmäkään ole mutta se ei poista meidän arjen haasteita. Kun omaa toimintaa ja tunteita ei pysty hallitsemaan, on aika poissuljettu ajatus että mä voisin yksin lähteä kaikkien lasten kanssa mihinkään kauemmas, koska yhden kohdalla joku maailmanlopun katastrofi voi alkaa jostain ihan olemattomasta asiasta. Siinä on meinaan pitelemistä ja ohikulkijoilla ihmeteltävää kun hermot menee ja suusta tulee niin rumaa tekstiä että siihen tottumattomalle saattais itku tulla. Kaksin kyllä, vaikka silloinkin tunnen selässäni ne muiden ihmisten katseet kun lapsi ei käyttäydy niin mallikkaasti kuin joku tavallisempi 11-vuotias, vaan saattaa tanssia, kiljua, halailla ja maata lattialla siellä kaupassakin. Mutta olen oppinut olemaan välittämättä siitä vaikka mulla ei olekaan sitä diagnoosikorttia jonka voisi vetää esiin selittääkseen miksi lapseni käyttäytyy ihan eri tavalla kuin toivoisin ja siihen en voi paljonkaan vaikuttaa.

sunnuntai, 22. lokakuu 2017

Ruka ja Rovaniemi eli 1500km roadtrip lasten kanssa

Syysloman kuningasidea oli lähteä ajamaan pohjoiseen kun ei ollut siellä ikinä käyty. Tavallaan aika rankka reissu kolmessa päivässä kun kaksi meni melkein siihen ajamiseen, mutta ihmeen hyvin kyllä meni kun miettii millainen valitus ja tappelu olisi ollut kotona samat kolme päivää. Vaihtelu virkistää!

AB2103EA-B4CD-45B0-9A19-0B088D499BC0.jpgPorot oli ehkä parasta koko matkalla, jossain Pudasjärven ja Kuusamon välillä tuli ekat vastaan ja sitten niitä olikin vähän väliä. Ei onneksi kovin äkkinäisiä liikkeissään mutta silti tuntui vähän järjenvastaiselta 100km/h nopeusrajoitukset kun välillä huomasi vasta kohdalla että siinä niitä taas on.

898AF6C5-F94B-4621-9763-1CFE2B99CFCC.jpgRukalla oltiin kaksi yötä, kattelin halvimman majoituksen mihin sisältyi petivaatteet ja paikka oli ihan mukava kaikinpuolin, oli kaksi makkaria ja sauna ja kaikki. Majoitus oli vaan mäen alla ja ne kaikki ruokapaikat ja muut siellä mäellä, kyllä oli pohkeet kipeät pari päivää kun muutaman kerran sinne ylös tepasteltiin kun ei viittinyt jäisellä autollakaan reilu kilometriä ajaa.

D9E2571B-1A46-4E93-BCC2-58C2A5EEE982.jpgKaksi rinnettä oli auki siellä toisella puolen Rukaa, sinne mentiin autolla ja kökittiin sen aikaa taukotuvassa ja käytiin metsäpolullakin kääntymässä kun isommat oli mäessä. Tunnin ne jaksoivat olla ja sukset vastusti jo heti aluksi niin että meinas hermot mennä, en ollut kotona ajatellut että ne vois valmiiksi säätää oikeankokoisiksi monoille ja hiukan epätoivo iski kun ei ollut mitään hajua mistä niitä siirretään ja liput oli jo ostettu. Mutta lopulta onnistui ja muutaman kerran laskivat, olihan ne mäet ihan toisen kokoisia kun mihin olivat tottuneet. Oltiin toki siellä vähän sen näköisiä ettei kuuluta joukkoon, kun ne kaikki muut oli just jollain kalliilla välineillä ja merkkivaatteillaan siellä mäessä...illemmasta käytiin vielä keilaamassa, tyttö jäi siksi aikaa sisäleikkipaikkaan kun ei se ollut innostunut keilaamaan. Keskimmäiselläkin meni hermot kesken keilauksen kun heitti muutaman kerran ohi ja oli sitä mieltä että muut nauraa hänelle niin meni perässä sinne leikkipaikkaan ja keilattiin kolmisin sitten loppuvuoro. Hissilipuilla pääsi siis sinne leikkipaikkaan myös, erikseen se olis ollut mun makuun vähän kallis.

A9F0DF67-15EE-440E-8A20-53B8DB900B95.jpgPoispäin tultiin Rovaniemen kautta vaikka se nyt tekikin parisataa kilometriä lisää matkaa mutta olin päättänyt että käydään joulupukin pajakylässä tullessa. Siellä olis kyllä ollut paljonkin nähtävää, mutta isommat ei oikein jaksanu katella mitään ja nuorinta kiukutti kun joulupukki oli menny lounastauolle eikä jääty sitä tunniks odotteleen. Melko vähällä rahalla päästiin pois, yhdet sukat ja joulupallon ja lumiukkoenkelikellon ostin. Ulkomaisia turisteja oli jonkun verran mutta ei mitenkään ruuhkaks asti noin sesongin ulkopuolella. Ruoka ja muu syötävä oli sen verran arvokasta että ajettiin tankille ja syömään Rovaniemen prismalle ja siitä sitten kohti etelää. Nopeusvalvontakameraan ajoin jossain tullessa, pikavoittoa odotellessa...

keskiviikko, 20. syyskuu 2017

Yllättävän kiva Krakova

Oltiin viime kuussa kaupunkilomalla Krakovassa, aikuisten neljän päivän reissu ja oli kyllä mukavaa. Siellä oli se helleaalto mikä ei ikinä Suomeen asti päätynyt vaikka piti, onneksi löytyi kesä tuolta parin tunnin lentomatkan päästä niin saatiin hetki nauttia siitä. IMG_3165.jpgIMG_3137.jpgKaupunki todella yllätti, jotenkin Puola ei mielikuvana houkutellut mutta tämän kokemuksen jälkeen voisin mennä toistekin. Lastenkin kanssa varmasti ihan ok matkakohde, mutta me käveltiin päivittäin sen verran paljon että ne ei olisi jaksaneet. Taksilla matkustaminen toki oli suht edullista, tyyliin euron kilometri ja vuokrapyöriä tuntui olevan joka kadunkulmassa. Kaupunki oli siisti, kaunis ja turvallisen oloinen - vaikka vertaisi Helsinkiin.

IMG_3042.jpgIMG_3056.jpgKrakovan halki menee joki, mutta siinä ei voi uida. Aika likaisen näköinen oli ja jyrkät pientareet. Lähimmälle järvelle käveltiin viisi kilometriä, ja siellä oli +35 kelillä muutama muukin virkistäytymässä. Ei todella mikään rantalomakohde, just sen oloinen että oli vain tuotu rekkakuormittain hiekkaa mutta asiansa ajoi tuokin biitsi. Onneksi hotellilla oli pieni kylpyläosasto myös. Lähellä järveä oli ihan kiva ravintola ja Puolan hintataso kaikkiaan hyvin kukkaroystävällinen. Siinä missä suomessa ei raaskita käydä kuin jossain abc:n buffetissa muutaman kerran vuoteen niin tuolla sai syödä ravintolassa oikein edullisesti ja tarjontaa riitti.IMG_3113.jpgIMG_3090.jpgVarsinainen keskusta(tai vanha kaupunki) löydettiin vasta parin päivän haahuilun jälkeen, se oli varsinkin illalla aika vaikuttava näky. Paljon vanhoja rakennuksia ja käytiin pakollinen kulttuurikohdekin(wavelin linna) kiertämässä ulkoapäin, sisäänpääsy oli sitten maksanut jotain niin ei niin paljon kiinnostanut. Tuolla vanhassa kaupungissa oli paljon ravintoloita, eri hintaisia mutta vertailun vuoksi kahden ihmisen ruuat ruokajuomineen sai monestakin paikasta helposti 15€ pintaan, kallein paikka jälkiruokineen taisi olla hiukan päälle kolmenkympin...englannilla pärjäsi hyvin, vaikka joka paikassa yrittivätkin alkuun keskustella puolaksi.

IMG_3176.jpgTämä piti ihan kummallisuutensa vuoksi kuvata. Lähellä hotellia oli iso, hieno, nykyaikainen kauppakeskus Kasimierz (miettikääpä kun vessatkin veti itse itsensä kun nousi pöntöltä :D) mutta heti sen vieressä sitten oli tämä, ihan kun olis hautausmaan hoito unohtunut ehkä sadaksi vuodeksi...muuten tunnuttiin kyllä paljon korjaavan kaikkia vanhoja rakennuksia ja muuta. Mutta tosiaan voisi mennä vaikka uudestaan, keskieurooppalaiset joulutorit mua vähän houkuttelisi...