lauantai, 18. helmikuu 2017

Tukka putkella eli tehokkaita viikkoja

IMG_1651.jpgKaikenlaista taas kasaantunut niin että on pää kolmantena jalkana tullut mentyä paikasta toiseen ja ehkä vasta illalla sitten pikaisesti kerinnyt katsoa sähköpostit ja selata facebookin. On ollut remonttia mahdottomalla ja vähän rennommalla aikataululla, koulujuttuja, messut, toisen avustajan tuurausviikko, kissankatsojia, lääkärissä ramppaamista, huonekalujen maalausta ja mitähän vielä.

IMG_1823.jpg

Piti tehdä näyttökin tuosta yhdestä remontista mutta siihen jäi vähän täydennettävää kun loppui kesken sekä aika että materiaalit, viimeiseen näyttöönkin olis kohde kunhan joku vaivautuis koulusta vastaamaan mun sähköpostiin siihen liittyen. Sais yhden muuttujan pois tästä arjen pyörityksestä kun ei tarviis miettiä koulua enää. Vaikka nyt olen kyllä osin tarkoituksellakin pitänyt itseni kiireisenä etten miettisi liikaa sitä mikä mua vaivaa.

IMG_1903.jpg

On otettu verikokeet, ultrattu kaula ja keuhkoista otettiin röntgenkuvat nyt viimeksi mutta ei mitään oireita selittävää niistä löytynyt. Lievästi on välillä sellainen fiilis että mitä jos vika on kuitenkin vain korvien välissä vaikka toisaalta tiedän ettei olo ole normaali. Työhakemuksiakin pitäisi taas laittaa siitäkin huolimatta että terveysasia stressaa.

IMG_1847.jpg

Hiihtolomaviikon jätin nyt toistaiseksi vapaaksi jos vaikka saan aikaiseksi lähteä lasten kanssa johonkin. Kummipoikaa ainakin pitäisi ajella katsomaan pitkästä aikaa ja toki joku risteily tai kylpyläreissukin tekisi hyvää. Saa nähdä, tuon keskimmäisen kanssa reissaaminen on sen verran hasardia että monesti kaipaisi lisäkäsiä ihan varmuuden vuoksi. Nyt saatiin kuitenkin lopulta aika psykologille hiihtolomaviikon jälkeen, jospa sekin asia siitä sitten etenee.

maanantai, 16. tammikuu 2017

Arkkupöydän paluu ja pinnatuoliprojekti

IMG_1603.jpgTuli tarve saada joku projekti ja kävin hakemassa neljä kappaletta pinnatuoleja, olin niitä katsellut jo pidemmän aikaa mutta ajattelin että ennen tilipäivää ne kerkiää joku muu jo ostaa pois. Nämä oli malliltaan vähän perinteisestä poikkeavat kun jalat oli kiertämällä irrotettavat, sitähän en tiennyt ja lähdin oikein kuorma-autolla hakemaan että mahtuvat... Selkänojatkin oli sen verran löysällä että lähtivät irti, saapahan helpommin maalattua kun ovat irrallaan. Kaikista on tulossa luultavasti eri värisiä, ensin ajattelin hyödyntää purkinpohjat pinkkiä ja limenvihreää. Hiekkapaperia täytyy metsästää lisää mutta äkkiseltään näyttäisi kun istuinosat on kertaalleen maalattu että niistä tulee parilla maalikerroksella ihan hyvät. Ajattelin näitä lastenhuoneisiin yöpöydiksi tai voisihan selkänojalle laittaa jonkun vaatteenkin.

IMG_1606.jpgTämä ikean korkea lastentuoli on ainakin ollut tytön suosikki siitä lähtien kun sain sen maalattua, valkoinen ei vaan ole niin peittävää kuin nuo värilliset niin on aika paksussa maalissa nyt. Mietin myös että jos tuoleihin virkkaisi pehmusteen niin voisi käyttää varmaan koulupöydän tuoleinakin, nyt täytyy enää toivoa että aika ja inspiraatio riittää niin pitkälle että saan nuo joskus pois remontin jatkumisen tieltä.

IMG_1605.jpgYläkerrasta kannettiin jo ennen joulua tämä takaisin, sopii nyt vähän paremmin tyyliin kuin edellisen tv-tason kanssa ja sinne on kätevä kerätä kaikki lautapelit ja muut lattialta pois näkyvistä.

sunnuntai, 15. tammikuu 2017

Sairauden pelko ja elossa24h

IMG_1551.jpg

Olen niitä ihmisiä jotka ei mene lääkäriin ennen kuin on suunnilleen pää kainalossa. Ja sitten kun tuntuu että kaikki ei ehkä ole ihan niin kuin pitäisi, miettii kuitenkin että onko asia nyt sellainen että kukaan ottaa sitä tosissaan. Tai kun soittaa lääkäriin eikä saa aikaa heti ja oireet katoavat niin tekee mieli perua koko juttu. Toisaalta taas saa vähän mielenrauhaa jos ei olekaan mitään vialla, verikokeet oli otettu viimeksi vuonna 2011. Jotain kilpirauhashäikkää epäilivät ensimmäisenä kun on sellainen tunne että olis pala kurkussa...vainoharhaisena jo mietin kaikkia muitakin vaihtoehtoja, googlata ei ainakaan kannata jos miettii mikä vaivaa. Eiköhän se tästä onneksi lähde selviämään jos jotain on ja jos ei ole niin tulee varmaan merkintä tiedostoihin että vikaa korvien välissä. Parempi kai kuitenkin hakeutua lääkäriin ajoissa ja toivottavasti löytyy jotakin mikä on hoidettavissa vaikka vahvasti pyörii mielessä joku worst case scenario sen vainoharhaisuuden vastakohtana, saa nähdä. Pahin ajatus on ehkä se että mitään poikkeavaa ei löydy ja joudun vaan elämään tämän tunteen kanssa. Tuntuu kuin joku puristaisi kurkkua, nielaiseminen ja syvään hengittäminen tuntuu ikävältä. Kilpirauhasongelmat on toki yleisiä, se voisi selittää senkin että olen jotenkin 24/7 väsynyt (tähän asti olen kyllä ajatellut että toi jatkuva selkäkipu väsyttää) mutta itse epäilen jotain muuta kun kurkussa on äänihuuletkin ja nyt on alkanut tuntua ettei ikinä tiedä millainen ääni lähtee kun suunsa avaa tai ääni saattaa narista tai loppua kesken lauseen. Toivottavasti voin jatkossakin uskoa julkisen terveydenhuollon toimivuuteen. Jäin ihan koukkuun ylen elossa24h -dokkariin, alkuun katsoin siksi kun tiesin että mun äiti pitäis näkyä siinä mutta tulipa liimaannuttua telkkarin eteen joka jakso. Olihan se pahan näköistä kuinka rajusti nukutettuja tai puudutettuja ihmisiä käsitellään operoitavasta kohdasta mutta sarja nosti kyllä arvostusta entisestään niitä kohtaan jotka ylipäätään pystyvät olemaan sairaiden ihmisten kanssa tekemisissä. Kun monesti potilaana näkee vain sen puolen että tuntitolkulla odotat jossain päivystyksessä eikä sitä että ne ammattilaiset tekee parhaansa vaikka inhimillisiä virheitäkin varmasti tapahtuu.

perjantai, 6. tammikuu 2017

Lastenvaatteet - kallein ikinä ostamani haalari

Mä en ikinä ole ollut merkkiurheilija lastenvaatteiden suhteen, ei mulla vaan ole kiinnostusta laittaa suuria summia tuollaseen kuluvaan materiaaliin kiinni vaikka ymmärrän kyllä että ne säilyttävät arvonsa paremmin kuin markettivaatteet. Silti mä olen suht tarkka siitä miltä vaatteet näyttää enkä tykkää että ne on samanlaisia kuin joka toisella vastaantulevalla. Paljon ostan kirppareilta käytettynä ja loput on sitten tilattu h&m:ltä tai haettu name itiä myyvästä kaupasta. Kipuraja menee uutena ostaessa sisävaatteiden kohdalla noin 15 eurossa, isompien vaatteet tietysti alkaa olla hintavampia. Talvivaatteet ostan melkeinpä aina alennusmyynneistä, niissä on välillä pakko mennä silti lähemmäs neljääkymppiä jos tahtoo saada kunnolliset. Tällä kertaa lähti kyllä budjetti aivan käsistä kun löysin tytölle molon luurankohaalarin.

IMG_1523.jpg

Yhtään ko. merkin vaatteista ei ollut kokemusta ennestään kun lukeutuvat mielestäni niihin törkyhintaisiin, mutta ajattelin nyt kokeilla onko yhtään hintansa väärti. Aika skeptisesti suhtaudun kyllä haalariin jo valmiiksi, otin sen paketista ja ei se näyttänyt tai tuntunut sellaiselta kun ajattelin kalliin haalarin olevan. En siis todellakaan ymmärrä miksi joku maksaa tuollasesta lähemmäs 200€ kun halvemmallakin saa aivan hyviä? Toki vaatteet saattaa joillekin olla sellainen 'kattokaa nyt kaikki kun meillä on tällasiin varaa' -juttu ja sitten niillä ei saa kontata maassa etteivät mee pilalle. Meillä kestosuosikit ulkovaatteissa on olleet Lassie, Jonathan ja Name it ihan hinta-kestävyyssuhteeseen perustuen.

IMG_1524.jpgMutta itse haalarista sitten jonkun verran, ensivaikutelmaksi jäi se, että jotenkin ohuen ja pehmeän oloinen. Kooltaan aika kapeaa mallia ja muutenkin sen verran pienehkö, että onneksi tilasin koossa 116cm vaikka tyttö on vasta vähän päälle metrin pitkä(monenakohan päivänä olen unohtanut soittaa aikaa neuvolaan, kun se puolen tunnin soittoaika menee aina ohi...). Oikeastaan vain hihoista on selvästi pidempi kuin tuo pinkki 104cm jonathan joka voi olla lopputalvesta jo turhan nafti. Hihoissa oli resorit, siitä plussaa. Ja toi kuosi oli vaan jotenkin niin osuva kun tyttö rakastaa luurankosukkahousujaan ja lepakkohuppariaan yli kaiken. Mustassa voi kyllä näkyä kuluma enemmän kuin muissa väreissä, mutta ihmeen vähän meillä on ulkovaatteet käytössä kuluneet. Koko on toivottavasti passeli vielä vuoden päästä talvellakin. Hätävarana on toki vielä takki ja housut -setti vaikka neiti mieluummin käyttää haalaria kun se on nopeampi pukea, takin vetskari tuottaa vielä ongelmia saada itse kiinni.

IMG_1521.jpgTässä yhdet mussukat unilla. Pikkukissan piti tänään muuttaa uuteen kotiinsa, mutta se nyt vähän siirtyi kun noutajan auto hajosi matkalle. Eipä sikäli haittaa, onhan tuo söpö ja mahtuu meillä olemaan kunnes saadaan uusi noutoyritys järjestettyä.

sunnuntai, 1. tammikuu 2017

Asiakaspalvelijan tähtihetkiä ja lupauksia vuodelle 2017

IMG_1422.jpg

Nyt(tai siis päivällä oli, puhelimella oli hankala lisäillä kuvia tekstin sekaan ja stten tilttas koko palvelin niin jäi iltaan) lienee hyvää aikaa naputella vähän tekstiä, kun avustettava nukkuu ja palkka juoksee enkä enää keksi mitä hyödyllistä tekisin. On muuten yllättävän hankalaa yrittää äänettömästi keittää puuroa ja tehdä ruokaa, silittää pyykkejä ja käydä vessassakin vähän väliä kun kolme kuppia aamukahvia pyrkii ulos... Olin aina kuvitellut olevani liian introvertti että pystyisin tekemään töitä joissa joutuu ihmisten kanssa olemaan vuorovaikutuksessa. Mutta kun jotakin on tehtävä eikä sellaisista rakastamistani "tee aivotyötä papereiden kanssa yksin" -hommista ole ylitarjontaa, niin kaikkeen tottuu. Siltikin olen nyt tyytyväinen, ettei mun tarvitse nyt just hetkeen mennä mihinkään kaupan kassalle. Se jos mikä on sellainen homma että alkaa syödä ihmistä aika äkkiä kun tietää että kapasiteetti riittäisi muuhunkin. Ja tosiaan yhtään aliarvioimatta niitä, jotka siitä työstä tykkää ja joiden pää kestää tehdä tuollasta vuodesta toiseen. Asiakkaita vaan on todella moneen junaan ja he ovat aina oikeassa. Monesti myös niin ääripäiden ihmisiä vuoronperään että on vaikea tietää kuinka pitäisi toimia toimiakseen oikein. Onneksi osa on myös ihan normaaleja ;)

IMG_1424.jpg

1. Tervehtiminen. On muuten ihan kohteliasta sanoa hei eikä keskustella kaverin kanssa tai tuijotella varpaita tai seiniä. Nekin ihmiset ovat minusta normaalimpia jotka alkavat kertoa päivän kuulumisia tai elämäkertaa kuin nämä täysin mykät tapaukset. Toki on myös ihan oikeasti kuuromykkiä, mutta ainakin luulisi että silmiin  voisi katsoa. Myöskään "mikä ton x tupakan numero on" ei ole tervehdys.

2. Muovikassit. Ne joidenkin mielestä kuuluu laittaa alimmaiseksi hihnan loppupäähän jotta voi tiuskia että saisko sen kassin että pääsis pakkaamaan. Sen voi muuten myös ihan itse ottaa mukaansa ja sanoa että kaksi pussia, niille on pikakoodi varmaan joka kaupassa. Tai mikä siinä on niin vaikeaa muistaa että ne ostokset pitäis pakata johonkin kun moni muistaa että kassit jäi sitten kun on  jo seuraavan ihmisen ostokset menossa?

3. Tavaroiden järjestys ja asento. Pullot ja purkit pystyasentoon, kolme munakennoa päällekkäin ja salaatit alimmaiseksi? Tässä ehkä korostuu eniten se ihmisten kaksijakoisuus ja se että aina teet kuitenkin väärin. Jos yrittää asetella jugurttipurkit ja salaatit sivuun eikä niin että ne jää painavien tavaroiden alle niin jotkut itse heittelee ne välittömästi siitä hihnan päähän. Toisen ääripää on sitten ne jotka ottaa kaiken siitä hihnalta kiinni samantien kun olet tavarasta päästänyt irti ja asettelee ne sivuun. Monesti tavaraa laitetaan korkeisiin pinoihin ja nostetaan ne kymmenen samanlaista maitoa ja kolme laatikkoa kaljaa ja koiranruokasäkki siihen hihnalle niin ettei se enää jaksa liikkua. Miksi?

4. Vanhat vitsit. Joo, seteli oli tälläkin kertaa hyvin väärennetty mutta tavara ei ollut ilmainen vaikka viivakoodi ei toiminut.

5. Kuitti. Joko niin että kuittia ei halua, ok kunhan sanot sen ennen kun se on seteleiden kanssa jo kädessä - tai sitten se käydään suurennuslasin kanssa läpi ja vaihdetaan tai palautetaan puolet kun on epähuomiossa otettukin jotain viereistä kuin se mikä oli tarjouksessa. Ja sitten on ne, joiden täytyy joka tavaran kohdalla sanoa että nämä makso sen ja sen verran, nämä oli se pakettitarjous ja huomasitko nyt noi kaikki tarjouslaput. 

Varmasti ihan tuttua jokaiselle joka on joskus ollut kaupan kassalla ja muut ei välttämättä tuollaseen kiinnitä huomiota edes. Kyllä tuo aikansa menee mutta hyvin äkkiä kyllästyy kun asiat ja asiakkaat toistuvat...

IMG_1489.jpg

2017. Yleensä en ole tehnyt uudenvuodenlupauksia, ainakin sellaiset "olen yhtä monta päivää syömättä karkkia kuin tästä päivityksestä tykätään" - jutut on ehdoton nounou, jos jotakin yritän tehdä niin ihan itseni takia enkä siksi että pakko tulisi jostain ulkopuolelta.

IMG_1460.jpg

Lupaan siis taas kerran YRITTÄÄ syödä terveellisesti ja laihtua viisi kiloa, opetella elämään hetkessä ja olla henkisesti läsnä, opetella sanomaan ei jos siltä tuntuu, olla stressaamatta turhista ja ennen kaikkea löytää sen työn josta oikeasti pidän. Toki myös haaveita pitää olla, joku matka olis kiva jos budjetti sallii. Voisin myös alkaa excelöidä tuloja ja menoja ihan mielenkiinnosta vaikka vuoden ajan, pivokaan kun ei näytä kovin tarkkaan kun on useampi tili mistä ja mihin rahat liikkuu. Luulisin että uskallan myös luvata ettei kissamäärä lisäänny nykyisestä edes tilapäisesti. Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen että aamulla saattaa olla kaikki viisi sulassa sovussa syömässä.

IMG_1473.jpg