torstai, 29. maaliskuu 2018

Niskalenkki vitutuksesta

 

FCCE85E0-904E-4945-8F90-3721F76992DE.jpg

Viime viikon lopulla ja alkuviikolla oli jotenkin niin sellanen eniten vituttaa kaikki -olo ettei tiennyt miten päin olis ja mitä tekis kun olis tehny mieli vaan vetää peitto korviin ja ottaa kasa kissoja kainaloon. Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja jälkeenpäin voi taas olla tyytyväinen siitä, miten hyvin monikin asia oikeastaan on. Yleensä en turhia stressaa mutta varsinkin kaikki sellainen saa pipon kiristämään mikä menee päin sitä itteään ilman että siihen voi juuri vaikuttaa...ja myöhemmin kun asioita miettii niin tuntuu että ne vielä kasvaa todellisuutta suuremmiksi ongelmiksi omassa päässä kun on jo valmiiksi ärsyyntynyt jostain. mutta pistänpä oikein listaten asioita jotka vähän lähti kasaantumaan.92846CC2-E372-45D0-8877-B5E479B7B477.jpg

Palmusunnuntaista se taisi alkaa. 6v ja 12v(ylihuomenna!) olivat ihan into piukassa menossa virpomaan(ilmaista karkkia ja rahaa, jipii!) ja sanoin että senkus menevät kunhan itse hakevat oksat ja koristelevat...jostain syystä tilanne kääntyi kuitenkin niin, että itse saksin niitä oksia lauantaina illan pimeydessä ja sunnuntaiaamuna kun olis vaikka voinut nukkua pitkään niin heräsinkin telkkarista tuleviin formuloihin ja löysin itseni teippaamasta koristeita oksiin. No, lapsilla oli kuitenkin kivaa ja olipa vähän kollektiivista tekemistäkin.

Kissoja piti yhden ihmisen tulla katsomaan mutta eipä näkynyt tai kuulunut vastausta edes viestiin kun kyselin perään. No, muutamia päiviä myöhemmin sain vastauksen ja syyn, odotellaan ensi viikkoa jos noi ylimääräiset sitten pääsisivät uuteen kotiinsa. Kunhan nyt ennen meidän ulkomaanmatkaa saisi ne pois nurkista, muuten on kyllä ollut ihan mahtavaa nähdä miten kehitystä tapahtuu villikissoissa. Toista varten mulla on kyllä haavi lainassa että sen saisi kiinni. Kokeilin haavin toimintaa meidän kesyimpään kissaan eikä sekään tykännyt...

Autot ja mies. Toisesta autosta hajosi ajossa osa, joka oli jo suunniteltu vaihdettavan ja siinäpä menikin miehellä koko viikonloppu. Harmittaa aina kun toisen vapaa-aika menee autojen rassaamiseen, mutta onneksi se osaa itse vaihtaa melkein minkä vaan mikä menee rikki, siinä säästetään kyllä pitkä penni. Tosin se kyllä laittaakin säästyneen rahan johonkin autotarvikkeisiin mitä ilmankin hyvin pärjäisi. Toisesta autosta ei vaihteeksi auenneet ovet yhtenä aamuna kun oli satanut jotain jäävettä, sen seurauksena olin vaihteeksi sitä mieltä että vaihdan auton johonkin toiseen, mutta toisaalta muuten se kaikin puolin toimii ja on hyvä ja käytännöllinen, niin ehkä tuon ominaisuuden kanssa vaan täytyy elää. Onneksi tulee kevät niin ei ne ovet plussakelillä sitten enää kiukuttele. Seuraavaksi varmaan kiroilen sitten ilmastoinnin kanssa kun se varmaan vuotaa jostain kun pitää niin usein täyttää. 

Työnantaja. Perui mun viime viikolle suunnitellun vuoron edellisenä iltana, eikä sen jälkeen kuulunut enää mitään. Se uraputki oli sitten siinä, eikä oikeastaan harmita yhtään. Kokemusta rikkaampana ja niin edelleen, nyt vielä kun saisin tuntilapun ensin itselle ja sitten palkanlaskijalle niin saisi taas työttömyyskassalta ansiosidonnaisen ulos sen perusteella.

Rahattomuus kiristää kanssa. Siitä täytyy tosin syyttää laskujen lisäksi extemporehankintoja nimeltä puhelin sekä ovi ja ikkuna...mutta onneksi on taloudessa yksi visakortti niin voi sieltä tilapäisesti lainata että saa asuntolainan maksettua, kyllä se tästä taas tasaantuu. Täytynee tosin tehdä lomaviikko sisään kun ei perse taida kestää olla viikkoa palkattomalla vapaalla. Toisaalta sitä huomaa ostavansa esim. kaupasta paljon vähemmän kaikkea turhaa ja tekevänsä itse kun rahat on vähissä. Tällä viikolla ollaan syöty mm. kerroskiisseliä ja suklaapuuroa, sämpylöitäkin pitäis taas leipoa.

Toimintaterapeutti. Lupasi palata asiaan tyyliin kaksi viikkoa sitten, mutta oli ollut ruuhkaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin eli ei tarvii olla huolissaan lapsesta vaikka neuvolassa olivat sitä mieltä että on ikätasostaan jäljessä ja jotain häikkää on. Mutta ilmeisesti enemmän on kyse harjoituksen ja motivaation puutteesta että jää karkeamotoriikassa ikätasollaan asteikon häntäpäähän. Kuitenkin oppi esim.hyppäämään narua ja kunhan nuo puolen metrin hanget sulaa niin täytyy taas kaivaa pyörä esiin. Harmittaa vain lapsen puolesta kun samanikäiset painelee ilman apupyöriä menemään ja toisella ei tahdo onnistua edes appareiden kanssa. Mutta ehkä se siitä, onneksi tämäkin selvisi näin äkkiä kun kuukauden sisällä soitosta oli jo sekin selvillä ettei tarvii vauhkoontua.

Äiti. Viimeisinä vaan ei vähäisimpänä stressin ja ahdistuksen aiheena. Sehän käy meillä hyvä jos kerran vuodessa enkä tule juttuun sen kanssa yhtään. Se kuitenkin yllätti lähestymällä sähköpostitse(koska lapsella on synttärit) että voisi uhrata vapaapäivänsä tulemalla kylään, jos meille sopii. No, muutaman lauseen vastausviestistä sensuroituani saatiin sovittua kyläily vaikka aloituksesta ihan vähän paistoi läpi se, että mieluummin tapaisi sankaria sielläpäin jos ex sattuisi olemaan kaupunkikämpillään lasten kanssa. Siellähän se on enemmän käynyt kuin meillä ja ei varsinaisesti häiritsekään. Lasten puolesta harmittaa kun ne aina kyselee että miksei mummu ikinä käy ja on mummua ikävä ja koskahan se tulee jne. Toivotaan että tapaaminen ei ole uhka vaan mahdollisuus, vaikka ei olekaan todennäköistä että äiti ikinä tulis olemaan sellainen kuin normaalit äidit.

B16D15D3-1FD4-46B3-822D-C7B1A89C5EB4.jpg

Maalausinspiraatiokin onneksi iski pitkästä aikaa, melko rentouttavaa puuhaa kun saa kaikessa hiljaisuudessa sutia menemään. Pöydästä (ja sellaisesta männynvärisestä kaapista) tulee samaa sarjaa kuin yhdestä lipastosta aiemmin, kulutettua pintaa kun tuohon laittaa vielä valkoista päälle ja sitten vähän hiekkapaperilla pyyhkii. Pääsiäiskuvan lautasesta tuli kyllä vähän turhankin blingbling omaan makuuni, mutta ajankulukseni otin senkin käsittelyyn yhdessä työnäytöksessä kun oli tietyt värit valmiina. Itselle ostin kuitenkin kirkkaan pintavahan vaihtoehdoksi hopeanväristä enkä tuota kultaa mikä on lautasen pinnassa.

tiistai, 13. maaliskuu 2018

Ensimmäinen mutta tuskin viimeinen tatuointi

4B8C330C-6FE4-4031-8933-F817A6CE8C7C.jpgSiinäpä se. Tämän tapauksessa kävi vähän samalla lailla kun napakorun kanssa aikoinaan, että ideaa haudotaan vuositolkulla mutta toteutukseen asti se ei vaan etene ennen kuin sitten ihan ex tempore. Uskokaa tai älkää niin mulla oli tällainen ideana jo kauan ennen hitmania ja dark angelia. En sitten kuitenkaan ottanut sitä niskaan, olisi ollut vähän turhan kulunut idea. Ja toisekseen halusin tuon sellaiseen paikkaan että sen saa piiloon esim. töissä jos ei jaksa kuunnella sadatta kertaa jotain hauskaa ”tuleeko siitä hinta” tai ”minkä tuotteen toi on” -kommenttia. Oikeastihan siinä on siis numeroina päivämääriä. Myöskään siksi en halunnut sitä koko ajan näkyvälle paikalle jos lopputuloksesta olisi tullut ihan kauhea, suoria viivoja kun on hankala tehdä jo siitäkin päätellen minkälaisia hirvityksiä löytyy netistä kuvahaulla. Mutta otin riskin ja ihan hyvä se on. Se tietysti jännitti lopputuloksen lisäksi että miltä tuollasen tekeminen tuntuu ja sitten vielä vähän enemmän, kun tatuoija sanoi ennen aloittamistaan että jos joku sanoo ettei se satu niin valehtelee :D reilu puoli tuntia tuon tekemiseen meni ja kestin sen kyllä, kokemus oli ehkä jotain kivun ja epämiellyttävän tunteen väliltä. Muutaman päivän väriä irtosi aika paljon ja koko lapa oli kipeä kun alue meni ihan mustelmalle, mutta kun rasvasi ahkerasti niin parissa viikossa se oli jo ihan kun olis aina ollut siinä. Ainoa mikä yllätti, niin tuntui aika pitkään kohokuvioisena ja iho oli harmaa noiden viivojen väliltäkin. Seuraavan tatuoinnin suunnittelin ottavani olkapäähän, jonkunlainen idea on siitäkin mutta sitä pitää vielä vähän jalostaa ja ajankohta menee ainakin syksyyn kun jostain luin, että tatuoitu kohta palaa helposti ja tuli varattua toukokuulle jo matkakin niin sen verran vainoharhainen olen etten halua ottaa turhia riskejä.

keskiviikko, 28. helmikuu 2018

Henkilökohtaisena avustajana (aktiivimalli my ass!)

Jospa sitten vähän työasiaa välillä. Kuukausi takana avustajan hommaa eli aktiivimallin vaatima tuntimäärä suunnilleen tuplana tehty jo. Itse kyllä luulen että tuo systeemi on ihan tilastojensiivousmielessä ajettu läpi jotta voidaan laskea ihmiset työssäkäyviksi niin naurettavalla tuntimäärällä ettei sillä kukaan elä. Kyllähän töitä aina löytyy jos niitä haluaa tehdä, mutta eri asia on että onko ne sellaisia mitä haluaisi tehdä tai onko työnteossa mitään järkeä rahallisesti.C99E2C55-3183-4013-AD27-6122E9062F05.jpg

Henkilökohtaisen avustajan hommaan ei läheskään aina ole koulutusvaatimusta, toki avustettavia on laidasta laitaan(siis täysin autettavista tuollaisiin, joilla se vamma ei mitenkään näy päällepäin) niin joissain tapauksissa terveys- tai sosiaalialan tuntemus on varmasti etu. Mystistä on se, että nykyiseen työhöni oli ollut toinenkin hakija, jolla oli kaksi korkeakoulututkintoa ja puhutaan kuitenkin työstä, josta maksetaan tuntipalkkaa huikeasti yhdeksän euron pintaan. Siis noin kaksi ja puoli euroa vähemmän kuin mulle kaupan kassalla! Toki siihenkin tulee ilta-, viikonloppu- jne. lisät eikä avustajan työ ei välttämättä ole henkisesti tai fyysisestikään raskasta. Itse olen lähinnä vain läsnä ja mukana, kun avustettavan puolesta ei saisi tehdä asioita vaan enemmänkin auttaa ja kannustaa avustettavaa toimimaan itse. Oma avustettavanikin sanoi kuulleensa että jotkut avustajat on kuulemma ihan hyödyttömiä, tyyliin istuvat vain kahviseurana. Itsestä tuntuu ihan pöljältä että ylipäätään maksetaan siitä, että ei tee mitään erikoista. Mutta joo, omat päiväni ovat yleensä 3-6 tuntia pitkiä ja tunnin palkka menee jo matkoihin. Ja tietysti edellytyksenä ihan hevonkuusessa töissä käymiselle on oma auto - tai pankin sekin on suurimmaksi osaksi. Lähtökohtaisesti ihan sieltä ja syvältä koko aktiivimalli, kun ei se niitä ihmisiä saa kiinnostumaan töiden tekemisestä jotka ei muutenkaan tikkua ristiin työllistymisensä eteen laita. Mutta saadaanpa virkailijoita ja kurssien järjestäjiä työllistettyä kun ne hakeutuu kursseille jotka oikeasti hakee töitä mutta saa kerta toisensa jälkeen sen ”valitettavasti et tällä kertaa tullut valituksi” -sähköpostin...Että ei tuosta mitään rahallisesti hyödy, mutta onhan se toisaalta kiva että voi olla hyödyksi jollekin. Ja jos tuollasta tekis kokopäivähommana niin ansiosidonnaiset senkun pienenisivät. Onneksi enää kuukausi ja pääsee vähän paremmalla palkalla kokopäivätöihin muualle. Toki jatkan tuota avustajahommaa oman jaksamisen ja työpäivien ehdoilla, niin saa nousemaan sen ansiosidonnaisen vähän paremmalle tasolle taas syksyä ajatellen.

sunnuntai, 28. tammikuu 2018

Kaikkea muuta kuin lomaa

Onneksi on taas jonkunlainen arki käynnissä. Lasten joululoma meni pitkälti itsellä töissä ollessa ja sitten kun olis pitänyt jaksaa tehdä niitten koko päivän kotona möllöttäneiden lasten kanssa jotain niin ei vaan jaksanut. Joulukin tuli tänä vuonna ihan kaupan hyllystä kun ei ollut riittävästi tunteja alkaa tekemään itse. Tallinnassa käytiin kyllä joulutoria ihmettelemässä, syömässä ja nukkumassa niin saatiin vähän katkaistua sitä loppuvuoden hässäkkää.E9347E04-C6C5-4765-AA1C-B4F47091A168.jpgEi kai se tori kovin ihmeellinen näky lopulta edes ollut, kun ei ollut luntakaan...mutta ihan jees, ei ole ennen joulukuussa tullut reissattua Tallinnaan. Ostoksilla käytiin maltillisesti kun auto oli täynnä ihmisiä matkalaukkuineen niin tilaa ei juuri jäänyt ylimääräistä. Viereisen hotellin kylpylä oli myös ihan ok, paitsi itselleni vesi oli niin kylmää että istuin yksinäni porealtaassa tarkenemassa...

B6AFB75C-EE0E-4069-B077-AD07B0CF93DA.jpg4A7C10C4-1974-41B2-8681-470755C1C169.jpgNyt isommat ovat laskettelemassa kun kiristys, uhkailu ja lahjonta ne välillä ajaa sinne etteivät täysin jämähdä neljän seinän sisälle ruutujen ääreen. Liikaa ei kuitenkaan voi sanella mitä teinin ja esiteinin pitäisi tehdä, vaan jättää tilaa sille omalle harkintakyvylle... kyllä ne välillä sitten jotain innostuvat tekemään, eilen oltiin luistelemassa. Ex on matkoilla kaksi viikkoa ja siihen päälle ilmeisesti vielä viikon töissä, kyllä välilä koville ottaa kun on tottunut siihen reilu puoleen viikkoon kerrallaan kolmen lapsen kanssa. Mutta viikko takana ja hengissä ollaan edelleen, onhan se asennekysymys vaikka oma aika on kortilla toistaiseksi.

Plaah, kohtahan on hiihtolomakin jo ja sinnekin on tiedossa ainakin yksi ajomatka mikä pitäis tehdä jos vaan perse kestää...hiihtäminenkin on tältä talvelta vielä aloittamatta.408D9FCB-775C-4310-9DBF-552E567D7E40.jpgB860DD7E-ABE5-437F-90F5-68F92EA59026.jpgMatkoille houkuttelis kyllä itsekin lähteä, mutta saa nähdä koska sellaiseen olisi mahdollisuus. Lasten kanssa se ei ole älyttömän edullista eikä rentouttavaa, mutta toisaalta kaksin on paitsi outoa niin myös hankalaa lähteä kun ei noita saa viikoksi mihinkään säilöön. Kissojakin on tällä hetkellä kuusi, niillekin täytyy aina etsiä hiekkalaatikon tyhjentäjä ja ruokien tarjoilija kun kotoa poistuu useammaksi päiväksi. Ja työkyviotkin tietysti pitää ottaa huomioon, ens viikolla olen menossa tekemään  40h/kk sopimusta(koska aktiivimalli my ass ja pääkin hajoaa jos ei ole tekemistä) ja huhtikuun alusta pitäisi olla kokopäivähommaa sen lisäksi.  Mutta jospa syksyllä sitten olisi jonkun reissun aika, keväällä ollaan aiemmin käyty mutta se tulee nyt vähän äkkiä vastaan niin rahan kuin ajan puitteissa. Vaikka nyt ei siltä tunnu että kevät on lähelläkään kun lunta on jotain puoli metriä ja harva se päivä saa hiki hatussa kolata.

B10936C3-8993-404E-8817-E3B278896078.jpg3F6672B0-B72F-44F0-B88A-73F8FC7CD48B.jpgAivan mahtavat hanskat sain joululahjaksi, pitäisi olla tuollaset integroidut heijastimet kaikissa asusteissa ja vaatteissa pakollisia! Niin monesti huomaa itsekin menevänsä aivan pimeänä tuolla liikenteessä...tästä viisastuneena ostin lapsillekin kaikille hanskat joissa on heijastinkangas tai muuten paljon heijastavaa pintaa, niin vähän näkyvät vaikka ne killuvat heijastimet jäisi matkasta.Tulipa sillisalaatti tästä postauksesta kuin pitkän aikaa on ollut kirjoittamatta, mutta jospa ensi kerralla  perehdyn yhteen asiaan paremmin.

torstai, 23. marraskuu 2017

Veronpalautukset - suunnitelmat vs. todellisuus

0FE49F4B-15FB-493E-A281-BA89ECFD276E.jpgPian ne taas tulevat, kovin odotetut veronpalautukset eli se päivä, kun tilillä on nelinumeroinen summa rahaa - ehkä noin muutaman tunnin ajan. Joka vuosi tuntuu olevan suuret suunnitelmat siitä mihin ne rahat voisi käyttää ja aina lopputulos on jotain ihan muuta kuin alunperin haaveili. Tänä vuonna olin ajatellut että investoin ne rahat täysin itseeni ja menen silmien laserleikkaukseen kun lasit vaan on arjessa tosi ärsyttävät kun mitään ei näe ilman. Olin sitä suunnitellut jo pitkän aikaa ja nyt syksyllä kävin maksuttomassa esitutkimuksessa Silmäasemalla. Palvelua täytyy kehua, vaikka selvisi ettei se laserleikkaus mulle sovi sarveiskalvon ollessa liian ohut. Vaihtoehdoksi jäi silmän sisäinen piilolinssi, jonka hinta olisi yli kaksi kertaa sen laserleikkauksen verran. Että lottovoittoa odotellessa...harmitti kyllä, mutta veronpalautusrahoille voisi keksiä muuta käyttöä. Matkallekin niillä pääsisi, tai siis olisi päässyt jos ei olisi alkanut nettipankkiin tippua noita puolivuosittain tulevia laskuja niiden joka kolmas tai joka toinen kuukausi tulevien lisäksi. Että se niistä rahoista sitten. Joku nyt tietysti miettii että kun kaikki ei edes saa mitään veronpalautuksia niin monta tonnia on iso raha - ja onhan se, mutta kun on totuttu siihen että niitä tulee (työmatka- ja työkalukorvauksina lähinnä) niin en tiedä miten kusessa sitä olisi jos ei joku vuosi tulisikaan. Pitäis varmaan ottaa vähän tasaisempiin eriin noita laskuja ettei ne kasaannu tuollai kun ei meidän tuloilla maksa puolentoista tonnin laskuja (autoverot, autovakuutukset, talon vakuutukset, sähköt, vedet, hoitomaksut, puhelin- ja nettilaskut) kuukaudessa kun on lainatkin vielä lisäksi. Itse luovuin luottokortistakin muutama vuosi sitten just siksi että sekin on aina veronpalautuksilla maksettu nolliin ja siltikään en päässyt eroon siitä kierteestä kun miehellä on sellainen. Välillä oikein ärsyttää miten helposti visalla vingutetaan kaikkea tekniikkaa(imuri, kuivausrumpu, pleikkari, mönkijä ja auton varaosia, ainakin...) miettimättä yhtään että tarviiko niitä tai onko varaa. Ei sillä, etteikö osa hankinnoista olisi ollut ihan hyödyllisiäkin mutta olis niitä tullut vielä lykättyä jos ei olis luottokorttia...jospa siis ens vuonna taas paremmalla onnella yrittäisi että veronpalautusrahaa olisi tilillä myöhemminkin kuin sinä yhtenä päivänä kun ne tulevat ja menevät, vähemmän stressaisi ja tarviisi kiukutella olemattomasta rahasta. 

3ADE8AA8-254F-43F8-9681-76E23CACA74D.jpgJa aiheeseen mitenkään liittymättömiä kuvia mukaan :D