Nyt on jotenkin paljon pahempi siitepölyvuosi kuin parina viime kesänä. Allergialääkkeitä en ollut edes kokeillut varmaan 15 vuoteen silloisen Zyrtecin aiheutettua kamalaa huimausta, mutta tänään tilipäivän kunniaksi poikkesin apteekissa. Otin varmuuden vuoksi itselle halvinta mahdollista(Ratiopharmin Loratadin) ja lapsille nestemäistä Zyrtecciä kun täällä kaksi kolmesta aivastelee ja niistää ihan kuten itsekin tähän asti. Ja sehän oikeasti auttoi, lääke kurkusta alas ja kävin tunnin verran sauvakävelemässä ilman yhtään aivastusta tai kutiavia silmiä.

WP_20160509_10_41_52_Pro.jpg

Tässä on mun suosikkilenkkipolku, vanha junarata. Maisemien lisäksi kahdestakin muusta syystä mahtava paikka, siellä hyvin harvoin tulee ketään vastaan ja on helposti kipeytyville polville paljon mukavampi kävellä kuin asfaltti.

WP_20160507_14_21_39_Pro.jpg

Rescuekatti pääsi edustamaan lauantaina eläintarvikeliikkeeseen yhdistyksen turvasirututustapahtumaan. Otti aika rennosti mutta kotiin tultua oli kovin kovin väsynyt.

WP_20160509_09_51_12_Pro.jpg

Näin. Uloskin noi katit olis joka välissä tunkemassa ja olis siellä vaikka kuinka kauan, itse toivoo että tulisi välillä pilvisempää keliä niin voisi tehdäkin siellä pihalla jotain. Lämmin sais kyllä olla, mutta aurinkoihottuma on jotain mistä en tykkää yhtään. Sekin pahenee joka vuosi, saa kertoa vinkkejä jos tähän joku tehoaa. Ikävää hienolla kelillä kökkiä sisätiloissa mutta se aurinkoihottuman aiheuttama kutina on jotain ihan järkyttävää. Mä en oikeastaan muista että olisin ikinä palanut ja rusketun suht helposti, mutta toi ihottuma on tullut nyt varmaan neljänä vuonna peräkkäin joka kesä. Ihan sama laittaako aurinkorasvaa vai ei ja mitä suojakerrointa tahansa, epäilin jossain vaiheessa jo sitäkin että se on joku kemikaali mitä noissa rasvoissa on joka reagoi iholla auringon kanssa...taitaa olla aloegeeli ostoslistalla jos se edes vähän helpottaisi oloa.

WP_20160509_13_39_21_Pro.jpg

Kas tässä, äitienpäivän arkirealismia...ihan yliarvostettu päivä mielestäni, ja sikäli teennäinen että kuitenkin äitiys on 24/7 hommaa ja muina 364 päivänä vuodessa sitä ei huomata arvostaa niinkään. Niinpä en vetänyt hernettä nenään vaikka itse keitin aamukahvini, tein ruokani enkä kakkuakaan jaksanut ostaa tai tehdä. Ihan normaali päivä ja hyvä sellaisena, en yhtään kaipaa sitä että jonain yhtenä päivänä ollaan sitä mieltä että äiti on ihana ja nostetaan johonkin jalustalle. Mun äidille lähetin kuvan noista rakkaudella kerätyistä leskenlehdistä, hyvin vähän ollaan tekemisissä mutta kuitenkin äitienpäivänä on muistettava edes sillä viestillä ettei se luule itseään täysin unohdetuksi. Totta puhuakseni olen vähän kateellinen niille ihmisille, joilla on läheiset välit äitiinsä.