Jäipäs tämä luonnoksiin pitkäksi aikaa roikkumaan...mutta tuli joulukuu ja jostain meille taas ilmaantui valtava kasa kalentereita joulun odotteluun. kolme per lapsi ja yksi mulle itselle. Nythän niitä saisi jo paljon alkuperäistä halvemmalla, mutta tänä vuonna en uskaltanut jättää hankintaa viime tippaan kun joskus on oikeasti metsästetty suunnilleen itku kurkussa kaupasta toiseen marraskuun viimeisenä päivänä. En myöskään päästänyt lapsia valitsemaan itse vaan olin tylsä ja nappasin kolme erilaista perusmallin suklaakalenteria mukaan kauppareissulla. Sitten kun ovat olleet itse valitsemassa niin toki on pitänyt saada ne isoimmat ja kalleimmat, mutta avaamisen ilo on lopulta ihan sama riippumatta siitä, onko kalenteri kallis vai halpa. Ei ole yhtään niin vaikeaa nousta aamuisin kouluun ja hoitoon kun on kalenterin luukku odottamassa.

IMG_1292.jpg

Kuvakalenterit oli mummu ostanut ja noi oikeanpuoleiset on pankin ja sanomalehtien mainoskalenterit mutta kummasti isommatkin on niistä kiinnostuneet vielä. Itse sain siskolta tuon teejoulukalenterin, ihan mahtava idea! Pieni miinus tosin siitä että ne pussit vaikuttaisi olevan polyesteria eikä varmaan maadu kompostissa, pyh. Muumikalenterissa oli hauska idea myös, luukuista saa koottua palapelin (jos ovat tallessa vielä sitten kun kaikki on irrotettu).

IMG_1297.jpg

Sitten mä tuossa taas mietin kun joku päivä ärsytti suunnilleen kaikki maan ja taivaan väliltä ja seuraavana päivänä fiilis oli ihan päinvastainen, olin niin onnellinen kaikista pikkujutuista. Kuten näistä pikku marakateista jotka tarjoaa iloa niihin huonompiinkin päiviin, kattokaa nyt mikä hylje ja mursu nämäkin! :D

IMG_1301.jpg

Ja tämä, yleensä joku kissa on kussut tuhon matolle jo sekunti sen jälkeen kun sen on tuonut pyykistä ja laittanut lattiaan mutta nyt se sai olla rauhassa varmaan toista viikkoa - ennenkuin tänään joku oli pyyhkinyt hanurinsa siihen hiekkalaatikolta tullessaan. Hulluilla kissanaisilla on pienet nämä ilonaiheet ;)

IMG_1302.jpg

Pikkukisusta tuli lupaava kysely, sitä tullaan viikon päästä katsomaan. Ja pistetään nyt vaikka kirsikaksi kakun päälle ilo siitä, että kävin lapseni kanssa kaupassa. Siinähän ei normaalisti ole varmaan mitään ihmeellistä, mutta meidän tapauksessa saadaan useasti joko paheksuvia katseita tai itkupotkuraivarikatastrofi aikaan. Mutta ei, hallitsin hermoni vaikka kymmenenvuotias piiloutui vaaterekkien sekaan, kiljui ja tanssi minkä kerkisi sekä karkkihyllyllä käytiin kymmenen minuutin vääntö siitä, miksi ei osteta karkkia kun ei ole karkkipäivä :P Ai niin joo, ja viimeisimpänä tietysti se, että mulla on jouluna KAKSI peräkkäistä päivää vapaata!