image.jpg

Mökkiloma oli vähän kaikkea muuta kuin kiva ja rentouttava, lähinnä selkäkatastrofin vuoksi mutta monin tavoin muutenkin. Ehkä ainoa hyvä puoli vuokrata mökki isommalla porukalla on se, ettei joudu maksamaan vuokrasta kuin osan ja siten voitiin katsella tasokkaampi mökki kuin mikä olis sopinut budjettiin jos oltais omalla porukalla vain menty. Toinen hyvä puoli, että lapsilla oli seuraa ja siten viihtyivät ihan viihdyttämättä.

image.jpg

Muuten sitten kävikin se reissu aivan totaalisesti hermoille. Porukan muut ihmiset kun oli niin täydellisesti itseni vastakohtia, ettei ollut mitään puhuttavaa ja kaikki ärsytti. Siis kun ns.aikuiset ihmiset ramppaa vartin välein tupakalla ja joka toinen sana on vittu...siihen päälle sitten vielä ne muiden lapset, joista osa valvoo pitkästi yli puolen yön ja toisaalta osa ei voi nukkua jos kuuluu mitään ääntä. Enkä ymmärrä miksi sellasia alle yksivuotiaita täytyy päästää monta kertaa päivässä ilman vaippaa konttaileen ympäriinsä niin että joka kerta hetken päästä sitten kiroiltiin kun on pissaa ja kakkaa lattialla... Plus vielä se, että ne muut oli ihmisiä jotka tunkee kaiken sekajäteroskikseen ja ihmettelee miksi heillä kotona roskis on kolmessa päivässä täynnä kun meillä tyhjennysväli on kuusi viikkoa...keittää vaan tuollainen välinpitämättömyys. Ja oli siinä selittämistä miksi muiden lapset syö suunnilleen aamusta iltaan pelkkää karkkia/sipsiä/keksiä jne. Joo, onneksi alkoi arki ja kotonaan saa olla ihan rauhassa ihmisiltä joiden kanssa ei viihdy :P

image.jpg

Koulutkin alkoi, taas on päällystetty kirjoja kontaktimuovilla oikein urakalla. Kumpikin poika onneksi meni ihan mielellään kouluun vaikka kummallakin vaihtui opettaja. Toisaalta kiva aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä varsinkin nuoremman kanssa, nähtäväksi jää miten uusi opettaja suhtautuu pojan levottomuuteen luokassa. Tosi rentouttavaa kun on joku päivärytmi taas kaikilla ja töiden loputtua mulla on ehkä joskus ihan omaakin aikaa taas jonain päivänä. Itsekin menin kouluun ja totesin jo sen yhden päivän aikana että onneksi siellä ei tarvii montaa päivää kuussa istua. Päivän olis helposti tiivistänyt puoleen kun olisi karsinut tupakka-ja kahvitauot puoleen ja ruokatuntikin oli turhan pitkä. Aivan hirveä päänsärky oli kotiin päästyä, luultavasti ihan siitä kun joutui istumaan matkat ja siellä koulussakin. Koin taas itseni niin väärässä paikassa olevaksi kun ei ollut rahaa eikä inspiraatiota lähteä johonkin kahville ja tupakalle muiden opiskelijoiden kanssa. Jäin siis heti jotenkin ulkopuolelle samaa tutkintoa opiskelevien porukasta eikä se edes haitannut yhtään, itse kun menin sinne oppimaan jotakin enkä etsimään uusia kavereita. En vaan yhtään ole niitä ihmisiä jotka on heti innoissaan vaihtamassa yhteystietoja ja kertomassa kaiken elämästään jos sattuu istumaan luokassa jonkun viereen. Todennäköisyyksiin nojaten olen silti itse se outo tyyppi kun neljä muuta naista muodosti heti sen hihittävän porukan...ehkäpä siinä syy miksi tulen helpommin toimeen miesten kanssa enkä aina niidenkään.