Kirjoitan tämän siksi, että sairaus on sellainen ettei googlaamalla löydy aiheesta oikein mitään tietoa ja sitä olisin itsekin aikoinaan kovasti kaivannut. Hakutuloksena löytyy vain icd-luokituslinkkejä ja muutama keskustelu jollain foorumilla. Mulla on lanne- ristirangan spondyloosi eli kulumaa välilevyissä. On kuulemma hyvinkin yleistä, mutta kaikilla ei aiheuta jatkuvaa kipua kuten itselläni. Sain tämän diagnoosin pari vuotta sitten, vikaa selässä on kyllä ollut enemmän ja vähemmän jo viimeisen 15 vuotta. Silloin jalat alkoi puutua istuessa ja löytyi ensimmäiset välilevynpullistumat. Terveyskeskuslääkäri diagnosoi oireet tutkimatta lihasjumiksi, sanoi että syö buranaa ja ja jumppaa. Liikunta on toki tärkeää selkäsairauksien hoidossa, mutta liikaa ei saa rasittaa akuuttivaiheessa. No, sen jälkeen pullistumat ovat menneet ja tulleet. Pahimpina hetkinä kipu on ollut sellainen ettei voi kuin huutaa ja jalat tippuu alta, kahdesti on kannettu ambulanssiin kun vie liikuntakyvyn kokonaan. Lääkkeinä tähän burana, panadol, sirdalud, oxynorm, targiniq ja lyrica. Melkoinen norsunannos, sellainen että vie puolessa tunnissa tajun vaikka kipu ei poistu. Sitten kun niitä on viikon putkeen syönyt ja maannut sohvalla niin että pääsee vessaankin vain talutettuna, alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Sitten kun liikkeelle pääsee, pikkuhiljaa lääkityksen purku kamaline vierotusoireineen ja varovaista liikuntaa eli kävelyä. Viimeisen kaksi ja puoli vuotta kipu on ollut päivittäistä ja jatkuvaa, mutta kaikkeen tottuu. Se mikä ei tapa, v*tuttaa. Sängystä saa nousta varovasti, autosta saa nousta varovasti, juoksemaan tai hyppimään ei pysty, mitään painavaa ei kannata nostella ja mikä pahinta, istumaan ei pysty kuin hetken. Itseäni se ei niinkään haittaa, olen jo tottunut seisomaan tai makaamaan hereilläoloaikani mutta kyllähän se ihmetyttää muita ihmisiä. Se kyllä haittaa, ettei sairauteni oikeastaan näy päällepäin vaikka rajoittaakin elämääni, eli joka kerran saa selittää kun seisoo jossakin missä ihmiset normaalisti istuvat, että miksi ihmeessä. Kivun lisäksi selkä on pirun jäykkä, siis sellainen ettei tahdo taipua laittamaan kenkiä ja sukkia jalkaan. Jotenkin hirvittää ajatella miten avuttomaksi elämä voi muuttua sitten kun tulee oikeasti vanhaksi... Mutta kun sairaus ei ole operatiivisesti korjattavissa, niin on opetaltava elämään tämän kanssa.

Ja jos koko päivän seisoo, on pakko olla hyvät kengät ettei tule jalat vuorostaan kipeäksi. Myönnän olevani vähän lenkkariaddikti. Nämä Puman bodytrainit ostin kirpparilta vitosella kun oli aikalailla käyttämättömän näköiset. Mulla oli vastaavat mokkaiset aiemmin, mutta ne hiostivat sisällä aika ikävästi. Vaikka olen muuten itse jo suht sinut sairauteni kanssa, työhön se asettaa omat rajoituksensa. Tiedättehän, kun aika monessa työssä istutaan vaikka samat asiat voisi tehdä yhtä hyvin seisten. Ja sitten vielä se, ettei sopivia työ/opiskelupaikkoja omalla paikkakunnalla oikein ole ja autossakaan ei voi istua määräänsä enempää. Suunnilleen viidenkymmenen kilometrin kohdalla huomaa, että jalat tuntuu siltä kuin ne olisi makaroonia kun joku välilevy aina vaan painaa tuntohermoon. Onneksi ne silti tottelee vaikka tunto ei ole ihan huippuluokkaa, alaselkä ja perse mulla on muutenkin aikalailla tunnottomat. Tästä syystä mulla on auto, jossa on automaattivaihteet ja jossa istutaan korkealla, ettei tarvii siirrellä jalkoja kun se istuminen itsessään jo sattuu ja ettei tarvii yrittää nousta polvenkorkeudelta olevalta penkiltä ylös. Ja sitten kun joskus on pakko istua autossa pidempiä aikoja niin selkä kyllä muistuttaa itsestään ainakin seuraavan viikon olemalla normaalia kipeämpi. Nykytilanteeseen olen sikäli tyytyväinen, etten syö lääkkeitä päivittäin tai mitenkään kovin usein, jokapäiväinen kipu on sen tasoista että sen saisi tarvittaessa pois 600mg buranalla ja 1g panadol -cocktaililla. Mutta mieluummin kestän kivun kuin hankin jonkun vatsahaavan jatkuvalla lääkkeiden käytöllä. Noita järeämpiä lääkkeitä varten mulla on olemassa vatsansuojalääke.

Otinpa kuvat taas väärinpäin, mutta tilasin tällasen ryhtiliivin jostain Kiinasta kun ajattelin halvalla kokeilla auttaisko se. Vähän olin skeptinen, mutta kyllä vaan on ryhdikkäämpi olo tämän kanssa. Tuntuu jopa siltä että täytyy pikkuhiljaa totutella siihen eikä pitää koko päivää nyt aluksi. Siis kun hartiat tuppaa painumaan tuonne eteenpäin ja ryhti kumaraan vaikka seisoo eikä istu. Seuraavaksi kun keksisi ratkaisun siihen, että polvet menee seistessä jotenkin "yli" eli liian taakse.

Selkä- ja vatsalihasten kunnossa pitäminen ja se hyvä ryhti auttaa pitämään selkäkivun siedettävänä, mulla on fyssarin tekemät jumppaohjeet jotka vahvistaa lihaksia mutta ei rasita selkää itseään. Joskus kyllä unohtuu tehdä niitä liikkeitä säännöllisesti jos selkä ei ole niin kipeä että se koko ajan muistuttaisi olemassaolostaan. Ja paino, kummasti se taas junnaa päälle 60 kilossa vaikka kuinka yrittää liikkua ja syödä terveellisesti. Saattaisi se viiden kilon pudotuskin jo tuntua kevyempänä olona.

Toki mulla on huppari tässä päällä mutta silti sitä toivoo ettei kukaan tule yllättäen soittamaan ovikelloa kun täällä ryhtiliivi päällä ja lenkkarit jalassa kotivaatteissani jumitan sisällä :D Tänään olis tarkoitus lähteä testaamaan selän kestävyyttä elokuvateatterin penkkiin ja ehkä sitä ennen mennä jatkamaan lääkekaapin maalaamista, ei ole enää paljoa vaille että olisi valmis. Hiljaa hyvä tulee, niin tän kropan kun kaiken muunkin kanssa.